Finlex

Säädösvalmistelun kuulemisopas

Ohje kuulemiseen säädösvalmisteluprosessissa

Ohjeet koskevat kuulemista säädösvalmistelussa. Kuulemisella tarkoitetaan sidosryhmien ja kansalaisten näkemysten, tietojen ja kokemusten hankkimista. Sidosryhmiä ovat esimerkiksi viranomaiset, asiantuntijat, järjestöt, yritykset. Ohjeet kattavat kuulemisen suunnittelun ja menetelmät sekä saadun palautteen käsittelyn. Ohjeissa on myös määritelty lausuntoajan vähimmäispituus ja valmistelun avoimuutta edistävät menettelytavat.

Ohjeiden tavoitteena on edistää säädösvalmistelussa kuulemiskäytäntöjen ja menetelmien säännönmukaista käyttöä ja siten valmistelun avoimuuden ja sidosryhmien ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien toteutumista käytännössä.

1 OHJE

Säädösvalmistelun kuulemisohje

Valtioneuvoston on 4.2.2016 antanut periaatepäätöksen säädösvalmistelun kuulemisohjeesta.

1.1 Soveltamisala

Kuulemisella tarkoitetaan sidosryhmien ja kansalaisten näkemysten, tietojen ja kokemusten hankkimista valmisteltavasta asiasta. Sidosryhmiä ovat esimerkiksi viranomaiset, asiantuntijat, järjestöt, yritykset.

Ohje koskee lakien, asetusten ja oikeussääntöjä sisältävien määräysten valmistelua ja siten myös kansallisten säädösten valmistelua EU-säädösten täytäntöönpanemiseksi ja kansainvälisten sopimusten voimaansaattamiseksi. Lisäksi ohjetta käytetään soveltuvin osin kansainvälisten sopimusten sekä EU-säädöksiä koskevien Suomen kantojen valmistelussa.

Ohjetta noudatetaan sen antamisen jälkeen aloitettavissa säädöshankkeissa ja mahdollisuuksien mukaan käynnissä olevissa hankkeissa.

1.2 Kuulemisen tavoitteet

Kuulemisen tavoitteena on säädösvalmistelun avoimuus ja hyvä laatu. Kuulemisen avulla pyritään selvittämään valmisteltavaan asiaan liittyvät erilaiset näkökohdat, vaikutukset ja käytännön toteuttamismahdollisuudet. Kuuleminen parantaa luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon ja säädöksiin sekä edesauttaa normien noudattamista. Kuulemisella vahvistetaan myös kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien toteutumista.

Kuulemisen tavoitteena on, että keskeiset sidosryhmät ja kansalaiset osallistuvat valmisteluun tai että niiden näkemyksiä muuten riittävän laajasti ja yhdenvertaisesti kuullaan valmistelun aikana. Kuulemisella pyritään myös avoimeen ja rakentavaan vuorovaikutukseen valmistelijoiden, sidosryhmien ja kansalaisten välillä.

1.3 Kuulemisen suunnittelu

Säädöshankkeessa suunnitellaan sidosryhmiin ja kansalaisiin kohdistuva viestintä ja kuuleminen valmistelun aikana. Suunnittelussa määritellään hankkeen sidosryhmät sekä se, miten niitä, kansalaisia ja muita kuin etukäteen tiedossa olevia sidosryhmiä kuullaan. Tämän perusteella varataan tarvittavat voimavarat hankkeen laajuuden mukaisesti ja laaditaan kuulemisen aikataulu. Suunnittelussa tulee huomioida kuulemiseen liittyvät yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden näkökohdat. Lisäksi tulee taata asiakirjojen oikea-aikainen saatavuus myös ruotsin kielellä.

Suunnittelussa on huomioitava, että eräillä tahoilla, kuten Ahvenanmaalla ja saamelaiskäräjillä, on lakiin perustuva oikeus osallistua valmisteluun ja tulla kuulluksi erinäisiä asioita valmisteltaessa.

1.4 Kuulemisen ajoitus

Sidosryhmiä ja kansalaisia kuullaan valmisteluvaiheissa, joissa voidaan tehokkaasti vaikuttaa valmisteltavaan asiaan. Niitä voidaan kuulla esimerkiksi hankkeen käynnistämisestä, vaihtoehtoisista ratkaisumalleista, valmistuneista selvityksistä, vaikutusten arvioinneista ja säädösehdotuksista. Erityisesti vaikutuksiltaan merkittävissä säädöshankkeissa vaikuttamismahdollisuuksia järjestetään yleensä useassa eri vaiheessa jo ennen kuin varsinainen säädösehdotus valmistuu.

1.5 Menetelmien monipuolisuus

Sidosryhmiä ja kansalaisia kuullaan monipuolisesti erilaisin menetelmin. Laajan osallistumisen edistämiseksi käytetään esimerkiksi monijäsenisiä valmisteluelimiä, järjestetään keskustelutilaisuuksia, neuvotteluja, epävirallista yhteydenpitoa, kyselyitä ja verkkokeskusteluja sekä pyydetään kirjallisia lausuntoja. Kuulemisessa voidaan hyödyntää oikeusministeriön sähköisiä demokratiapalveluita.

Kuulemisen menetelmät valitaan hankkeen laajuuden, tavoitteiden ja tavoiteltavien sidosryhmien perusteella. Erityisesti laajoissa säädösvalmisteluhankkeissa käytetään useita menetelmiä. Menetelmät valitaan niin, että sidosryhmät ja kansalaiset saavat tietoa tasapuolisesti, että heillä on yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja että heitä muutenkin kohdellaan yhdenvertaisesti.

Kuulemisessa huolehditaan kielellisten oikeuksien toteutumisesta sekä siitä, että kuulemiseen liittyvät tekstit ovat helposti ymmärrettäviä.

Valmistelun käynnistymisestä ja etenemisestä sekä kuulemisesta tiedotetaan selkeästi ja tehokkaasti.

1.6 Monijäseniset valmisteluelimet

Vaikutuksiltaan merkittävät hallituksen esitykset ja asetusluonnokset valmistellaan yleensä monijäsenisissä valmisteluelimissä, joissa on hankkeen kannalta keskeisten viranomaisten ja muiden sidosryhmien edustajat. Hallituksen esitysten ja vaikutuksiltaan merkittävien asetusten valmistelun organisointi kuvataan ja perustellaan hallituksen esityksessä tai asetusluonnoksen esittelymuistiossa.

Monijäsenisiä valmisteluelimiä asetettaessa viranomaisille ja muille sidosryhmille varataan riittävä aika edustajiensa nimeämiseen. Valmistelun aikana mahdollisuus vaikuttamiseen järjestetään myös niille sidosryhmille ja kansalaisille, joiden edustajia ei ole valmisteluelimessä.

EU-säädösten osalta Suomen kanta käsitellään yhteensovittamisen varmistamiseksi EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmässä. Sekä kuulemismenettelyt että muut käsittelyn vaiheet kirjataan valtioneuvoston U-kirjelmiin.

1.7 Kirjalliset lausunnot

Säädösvalmistelussa sidosryhmiä ja kansalaisia pyydetään antamaan kirjallinen lausunto valmistelun tuloksena syntyneistä säädösehdotuksista. Säädösehdotuksista pyydetään kirjallinen lausunto silloinkin, kun valmistelussa on aikaisemmissa vaiheissa pyydetty kirjallisia kannanottoja tai käytetty muita kuulemisen menetelmiä. Lausuntomenettely käydään aina organisaatioiden välillä, eikä sitä voida korvata esimerkiksi asiantuntijavirkamiesten välisellä yhteydenpidolla.

Säädösehdotuksesta voidaan jättää kirjalliset lausunnot pyytämättä vain perustellusta syystä. Jos lausuntoja ei esimerkiksi asian vähäisen merkityksen vuoksi pyydetä, menettely perustellaan hallituksen esityksessä taikka asetuksen tai määräyksen esittelymuistiossa.

Kirjallisia lausuntoja pyydettäessä lausuntopyyntöön liitetään luonnos hallituksen esitykseksi, asetukseksi tai määräykseksi, asetuksen tai määräyksen perustelut sisältävä muistio sekä muu aineisto, joka on tarpeen säädösehdotuksen sisällön ymmärtämiseksi.

Kun lausuntoa pyydetään EU:n säädösvalmistelun yhteydessä, lausuntopyyntöön liitetään komission säädösehdotus sekä luonnos Suomen kannaksi, jos se on jo laadittu.

Lausuntopyynnöt lähetetään keskeisille sidosryhmille. Myös muut kuin ne, joilta lausuntoa on pyydetty, voivat antaa lausunnon.

1.8 Lausuntopyyntöjen ja lausuntojen julkaiseminen

Säädösvalmisteluasiakirjojen julkisuudesta ja julkisuuden rajoituksista säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).

Ministeriöiden lausuntopyynnöt, niiden liitteinä olevat asiakirjat, saadut lausunnot ja lausuntotiivistelmät julkaistaan siten, että ne ovat helposti kaikkien saatavilla. Asiakirjat julkaistaan ensisijaisesti valtioneuvoston yhteisessä hanketiedon järjestelmässä. Asiakirjoja voidaan julkaista myös ministeriöiden verkkosivuilla. Myös oikeussääntöjä sisältäviä määräyksiä valmisteltaessa syntyvien asiakirjojen riittävästä julkisuudesta ja saatavuudesta on huolehdittava.

Lausuntopalvelu.fi on lausuntomenettelyn sähköinen asiointikanava, joka tulee ministeriöissä käyttöön kaikissa lausuntopyynnöissä viimeistään siinä vaiheessa, kun ministeriöt ovat siirtyneet valtioneuvoston yhteiseen asianhallintajärjestelmään. Lausuntopalvelu.fi:tä suositellaan käytettäväksi keskeisissä lainsäädäntöhankkeissa jo aikaisemminkin.

1.9 Lausuntoaika

Säädösehdotuksista pyydettävien kirjallisten lausuntojen antamiseen varataan aikaa vähintään kuusi viikkoa ja laajoissa hankkeissa vähintään kahdeksan viikkoa. Lausuntoaikaa on aihetta pidentää, jos se muuten ajoittuisi yleiseen lomakauteen.

Lausuntoaika voi vain perustellusta syystä olla edellä mainittua lyhyempi. Tällöin lausuntoaika perustellaan lausuntopyynnössä sekä hallituksen esityksessä taikka asetuksen tai määräyksen esittelymuistiossa.

1.10 Palautteen käsittely

Lausuntoajan päätyttyä varataan riittävä aika lausuntojen käsittelyyn ja säädöksen jatkovalmisteluun saa-dun palautteen pohjalta.
Palaute kirjataan hankkeen asiakirjoihin, esimerkiksi valmistelua varten asetetun työryhmän mietintöön, kokouspöytäkirjoihin tai erilliseen muistioon, kuten lausuntotiivistelmään.

Sidosryhmille ja kansalaisille viestitään avoimesti siitä, miten palaute on vaikuttanut säädösehdotuksen jatkovalmisteluun ja millä perustein muutoksia on tehty tai esitettyjä ehdotuksia ei voida toteuttaa.

1.11 Kuulemisen ja palautteen kirjaaminen säädösehdotuksen perusteluihin

Kuulemisesta säädösvalmistelussa, saadusta palautteesta ja palautteen vaikutuksista säädösehdotukseen kirjoitetaan yhteenveto säädösehdotuksen perusteluihin. Perusteluissa myös kerrotaan, miltä osin ja miksi keskeisiä saatuja ehdotuksia ei kenties ole voitu toteuttaa.

Lakiehdotusten valmistelussa yhteenveto kuulemisesta ja palautteesta esitetään hallituksen esityksen perusteluissa. Asetusten ja määräysten valmistelussa yhteenveto kirjoitetaan esittelymuistioon. Tarkemmat ohjeet lausuntopalautteen kirjaamisesta hallituksen esitykseen ovat Hallituksen esitysten laatimisohjeissa.

2 Kuuleminen lainvalmisteluprosessissa

2 Johdanto

Lainvalmisteluprosessin vaiheet kuvataan kokonaisuudessaan yksityiskohtaisesti Lainvalmistelun prosessioppaassa. Tässä liitteessä käydään läpi niitä prosessin vaiheita, joissa kuulemista on aiheellista hyödyntää. Valmistelun tueksi on tehty käytännön työkaluja, joita voidaan hyödyntää erityisesti kuulemisen suunnittelussa ja sidosryhmiä kartoitettaessa.

2.1 Virkamiehen huoneentaulu

1Muista kuuleminen kaikissa hankkeissa
Suhteuta hankkeen laajuuden mukaan. Pohdi keitä ja mistä asioista erityisesti pitää kuulla.
2Varmista, että kaikkia asianosaisia kuullaan
Varmista, että olet löytänyt hankkeen kannalta keskeiset sidosryhmät. Huomio yhdenvertaisuus- ja kielinäkökulma.
3Varaa kuulemiseen riittävästi aikaa
Suunnittele ja aikatauluta hyvissä ajoin, jotta vaikuttaminen on tosiasiassa mahdollista. Muista varata riittävä aika aineistojen käännättämiseen.
4Vedä yhteen saamasi kannanotot
Hyödynnä saatu palaute ja tuo se avoimesti esille.
5Arvioi kuulemisen onnistuminen
Jäikö jotain kehitettävää?
  • Muista tiedottaa kaikissa vaiheissa riittävän ajoissa keskeisiä tahoja.
  • Viesti aktiivisesti.
  • Käytä viestinnässä selkeää kieltä, jotta viesti välittyy oikein. Muista kieliversiot.

2.2 Esi- ja perusvalmistelu

2.2.1 Kuuleminen esi- ja perusvalmistelussa

Lainvalmisteluprosessi ministeriöissä käynnistyy lainvalmistelua koskevasta aloitteesta. Aloite voi olla esimerkiksi hallitusohjelman kirjaus, eduskunnan lausuma, kansalaisaloite tai ministeriöiden tekemä esiselvitys.

Ennen alustavaa kartoitusta on pyrittävä määrittelemään tavoite tai ongelma. Kartoituksen aikana selvitetään, mitä asiasta tiedetään, miten asiaa on aikaisemmin käsitelty ja mitä ehdotuksia tai linjauksia asiasta on aiemmin tehty. Lisäksi selvitetään, mitä asiasta on julkisuudessa keskusteltu ja mitä asiaa koskevaa lainsäädäntöä on voimassa. Myös mahdollisten lisäselvitysten tarpeet selvitetään.

Esivalmistelussa kootaan tietoa ja näkemyksiä käsittelyssä olevan asian tavoitteista. Lisäksi arvioidaan, tarvitseeko lainvalmisteluhanketta käynnistää. Vaiheen laajuus riippuu siitä, minkälaisesta hankkeesta on kyse ja kuinka paljon tietoa valmistelun pohjalle on jo olemassa.

Esivalmistelua tehtäessä voidaan, ja usein on kannattavaakin, kuulla sidosryhmiä. Sen aikana tulee tunnistaa asian kannalta keskeiset viranomaiset, asiantuntijat ja muut sidosryhmät. Sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen jo esivalmisteluvaiheessa helpottaa esimerkiksi tavoitteiden, sääntelyn tarpeen ja sääntelylle vaihtoehtoisten keinojen sekä niiden vaikutusten kartoittamista.

Jo esivalmisteluvaiheessa voidaan suunnitella viestintää ja kuulemista erityisesti tapauksessa, jossa on todennäköistä, että päädytään lainvalmisteluhankkeen käynnistämiseen. Suunnittelua tehdään tarvittaessa viestinnän asiantuntijoiden kanssa ja arvioidaan sitä, millaista viestintää kyseinen lakihanke tarvitsee. Esivalmistelun tuloksista, kuten arviomuistiosta, tulee kuulla sidosryhmiä.

Perusvalmistelu voidaan tehdä joko virkatyönä ministeriössä tai erikseen asetetussa valmisteluelimessä. Tässä vaiheessa esivalmistelussa koottua tietoa laajennetaan ja tarkennetaan. Perusvalmistelun aikana ratkaistaan asiaan liittyvät oikeudelliset kysymykset, täsmennetään pääkysymysten sääntelyllisten kysymysten vaihtoehdot ja arvioidaan niiden vaikutukset. Perusvalmistelun aikana kirjoitetaan hallituksen esityksen luonnokseen perustelut ja lakitekstit sekä luonnostellaan lakia alemmanasteinen sääntely.

Mikäli valmistelu toteutetaan valmisteluelimessä, on tärkeää toimia yhdessä asian kannalta keskeisimpien sidosryhmien kanssa. Myös muita asian liittyviä sidosryhmiä tulee kuulla prosessin edetessä siten, että heillä on aito mahdollisuus vaikuttaa asian valmisteluun. Virkatyönä valmisteltavien esitysten osalta sidosryhmien kuuleminen on erityisen merkittävää. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi asiantuntijakuulemisina, kuulemistilaisuuksina, seminaareina ja verkkokuulemisina. Työn suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota kuulemisten tasapuolisuuteen ja siihen, että kuulemisilla on tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa hankkeeseen.

2.2.2 Kuulemisen ja viestinnän suunnittelu

Suunnittelun ajoitus ja avoimuus

Kuuleminen ja viestintä suunnitellaan jokaisen säädösvalmisteluprosessin alussa ja suunnitelmaa tarkennetaan prosessin aikana tarpeen mukaan. Vuorovaikutusta sidosryhmien ja kansalaisten kanssa on usein tarpeen olla läpi koko prosessin. Viimeistään perusvalmistelun aloittamisen yhteydessä tulee tehdä viestinnän ja kuulemisen suunnitelma yhdessä hankkeen työsuunnitelman kanssa. Suunnittelussa tulee huomioida lakisääteiset kuulemisvelvoitteet. Hankkeesta riippumatta kuuleminen on suurimmassa osassa säädösvalmisteluhankkeita tarpeen, mutta suunnittelussa on aina huomioitava se, kuinka laajoja vaikutuksia hankkeella on ja miten laajaa joukkoa vaikutukset koskettavat. Kuuleminen toteutetaan hankkeen laajuuden mukaisesti.

Suunnittelussa tulee ottaa huomioon mahdollisten poliittisten linjausten ajankohdat siinä määrin, kun ne ovat ennakkoon tiedossa. Sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen on syytä aloittaa jo siinä vaiheessa, kun valmistelevan viraston johto ei ole vielä päättänyt kantaansa eri ratkaisuvaihtoehtoihin tai kun säädösehdotusta ei vielä ole kirjoitettu valmiiksi. Kuulemista suunniteltaessa tulee huomioida myös sidosryhmien sisäisiin prosesseihin liittyvät aikatauluvaatimukset. Poikkeuksellisissa aikatauluissa tulee kiinnittää huomiota nopeasti toteutettaviin kuulemisen menetelmiin. Huomattava kuitenkin on, että esimerkiksi lausuntokierros tulee järjestää jokaisessa säädösvalmisteluhankkeessa.

Kuulemisessa ja sen suunnittelussa on aina muistettava myös avoimuuden periaate. Kuulemisen eri menetelmiä käytettäessä on aina huolehdittava sidosryhmien ja kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tietoja ja esittää mielipiteitä on varattava kaikille sidosryhmille, joita hanke vastaavalla tavalla koskee. Tämä on tärkeää silloinkin, kun kuuleminen on luonteeltaan epävirallista. Hyvä tapa huolehtia yhdenvertaisuudesta ja valmistelun avoimuudesta on esimerkiksi dokumentoida epävirallinenkin yhteydenpito mm. säilyttämällä sähköpostit ja tekemällä muistiinpanot tapaamisista. Tämä helpottaa valmistelijan omaa arviointia sen suhteen, onko kuuleminen ollut tasapuolista. Dokumentoinnista tulee huolehtia erityisesti virallisissa kuulemisissa.

Tavoitteet
Kuulemisilla ja viestinnällä tulee aina olla tavoite. Usein tavoitteet liittyvät ensisijassa tiedollisiin tarpeisiin, mutta myös vuorovaikutuksen merkitystä prosessissa sellaisenaan ei tule unohtaa. Vuorovaikutus lisää luottamusta valmistelevan tahon ja kuultavien kesken, mikä lisää lopputuloksen hyväksyttävyyttä, parantaa tyytyväisyyttä ja osaltaan voi helpottaa lainsäädännön täytäntöönpanoa. Tiedontarpeeseen liittyvien tavoitteiden osalta on tärkeää määritellä tarkasti se, mitä tietoa kuulemisella halutaan saada kerättyä.

Kuulemista suunniteltaessa on tärkeää pohtia sen tavoitteet eri vaiheissa prosessia. Tavoitteet voivat olla erilaisia hankkeen vaiheen mukaan: toisinaan voi olla riittävää, että sidosryhmille ja kansalaisille tiedotetaan hankkeen käynnistymisestä, jotta he voivat jo tässä vaiheessa tarvittaessa kohdentaa omia resurssejaan esimerkiksi omien selvitysten tekemiseen,  mutta erityisesti laajemmissa hankkeissa tiiviimpi yhteistyö on usein tarkoituksenmukaisempaa. Alla olevassa erittelyssä on käyty läpi erilaisia kuulemiseen liittyviä tavoitteita. Sisällölliset tavoitteet määräytyvät aina hankkeen sisällön perusteella.

Yhteisvalmistelu

  • Tavoite: Valmistelua tehdään yhteistyössä valmistelun jokaisessa vaiheessa (hahmotetaan ongelmat, arvioidaan ja kehitetään vaihtoehtoja, tehdään valinta vaihtoehtojen välillä)
  • Esimerkkejä: Ministeriöiden välinen yhteistyö valmistelussa, työryhmätyöskentely, jatkuva vuorovaikutus

Osallistuva valmistelu

  • Tavoite: Otetaan sidosryhmät ja kansalaiset mukaan valmisteluun siten, että heidän näkemyksensä vaikuttaa aktiivisesti prosessiin
  • Esimerkkejä: Työryhmätyöskentely, työpajat, kuulemistilaisuudet

Vuorovaikutus

  • Tavoite: Pyritään saamaan sidosryhmiltä ja kansalaisilta ehdotuksia tai kommentteja ongelmista, erilaisista etenemisvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Annetaan vastauksia kysymyksiin.
  • Esimerkkejä: Kuulemistilaisuudet, otakantaa.fi- ja digiraati.fi-keskustelut, kyselyt, fokus-ryhmät

Viestintä

  • Tavoite: Saatetaan sidosryhmät ja kansalaiset ajan tasalle käynnissä olevista muutoksista, jotta saadaan heidät ymmärtämään käynnissä olevan hankkeen sisältö ja edesautetaan valmistautumista esim. lausuntokierrokseen tai täytäntöönpanovaiheeseen
  • Esimerkkejä: Tiedotteet internetsivuilla, sähköpostilistoilla, lehdissä, sosiaalisessa mediassa

Toteutus
Kuulemisen menetelmiä voidaan hyödyntää eri vaiheissa eri tavalla. Tämän vuoksi varhaisessa vaiheessa on pohdittava, millaisilla kuulemisen keinoilla päästään paremmin asetettuihin tavoitteisiin. Varhainen suunnittelu ja viestintä auttavat myös sidosryhmiä kiinnittämään huomiota ja resursseja asiaan, jolloin heidän on mahdollista ennakoida toimintaansa paremmin. Aktiivisella viestinnällä on keskeinen merkitys kuulemisen onnistumisen kannalta. Suunnittelu liittyy suoraan myös keskeisten sidosryhmien kartoittamiseen, jota käsitellään enemmän seuraavassa jaksossa 2.2.3. Viestinnän toteutuksessa on hyvä pitää mielessä suomen- ja ruotsinkielisten sekä tarpeen mukaan saamenkielisten tiedonsaantitarpeet ja selkokielinen viestintä, joka palvelee monia eri väestöryhmiä.

Kuulemista ja viestintää ei ole syytä erottaa muusta prosessin suunnittelusta, mutta niiden laajuus tulee suhteuttaa hankkeen merkittävyyteen. Suunnittelussa tulee käydä läpi 1) mitkä ovat kyseisen prosessin vaiheet, 2) mitä eri vaiheissa tehdään koko hankkeen tasolla, 3) miten sidosryhmät ja kansalaiset otetaan mukaan eri vaiheissa, 4) miten asiasta viestitään ja 5) mikä on eri vaiheiden aikataulu.

Suunnittelun tueksi on laadittu lomake, jonka avulla voi kustakin hankkeesta hahmotella sen keskeiset vaiheet ja miten kussakin vaiheessa kuullaan ja viestitään ja millä kielillä.

Hankkeen yleinen suunnittelu

Ohje

Mikä on ongelma, mitkä ovat tavoitteet, toteuttamisen vaihtoehdot, miten hankkeessa tulisi edetä

Esimerkki

Kuntalain uudistustarpeiden kartoitus ja aikataulutus.

Osallisuus

Ohje

Keskeisten tahojen selvittäminen, esiselvityksen tekeminen valmisteluelimessä, mahdollinen tietojen kerääminen sidosryhmiltä, sidosryhmien toiveet ja odotukset hankkeelle

Esimerkki

Työryhmään osallistuivat VM, OM, OKM, STM, YM ja Suomen Kuntaliitto.

Viestintä

Ohje

Miten tiedotetaan selvityksen aloittamisesta, annetaan tietoa hankkeen etenemisen aikataulusta ja mahdollisista vaikuttamismahdollisuuksista, mitkä ovat keskeiset tiedostuskanavat (sähköpostilistat, nettisivut, tiedotteet, uutiset, kohdennetut tiedottamiset, sosiaalinen media, Hankeikkuna)

Esimerkki

Työryhmän raportin julkistamisen yhteydessä tiedote ja VM:n uutiskirje

Aikataulu

Ohje

Millä aikataululla vaiheeseen liittyvät asiat on tarkoitus toteuttaa, keskeisten määräaikojen hahmottaminen

Esimerkki

9/2010 – 1/2011

Vastuutaho(t)

Ohje

Kuka vastaa hankkeessa mistäkin osiosta

Esimerkki

Valtiovarainministeriöllä vetovastuu, muut tahot osallistuivat.

Hankkeen yleinen suunnittelu

Ohje

Ratkaistaan keino tavoitteeseen pääsemiseksi, mitä vaiheita perusvalmisteluun kuuluu ja missä järjestyksessä ne tehdään, valmistellaan hallituksen esitys

Esimerkki

Organisaatio Parlamentaarinen seurantaryhmä: tehtävänä seurata uudistuksen valmistelua, esittää näkökulmia, edistää vuorovaikutusta, seurata ja arvioida poliittista keskustelua Valmistelu tapahtui neljässä jaostossa

  • johtaminen ja toimielimet
  • demokratia
  • talous
  • kunnat ja markkinat

Lainvalmistelusta ja jaostojen työn koordinoinnista vastasi työvaliokunta.

Osallisuus

Ohje

Mahdollinen laajapohjainen valmisteluelin, asiantuntijoiden ja sidosryhmien kuuleminen ja mukaan ottaminen, mistä kaikesta halutaan saada tietoa, millä menetelmillä kuullaan

Esimerkki

Organisaatio Parl. seurantaryhmä

  • hallinto- ja kuntaministeri
  • eduskuntaryhmien edustajat
  • Suomen Kuntaliitto
  • 5 kunnan edustajat
  • VM, OM, OKM, STM, TEM, YM

Kaikissa jaostoissa edustettuina VM ja Suomen Kuntaliitto. Lisäksi mukana jaostosta riippuen useat muut ministeriöt (STM, OKM, OM, TEM), lapsiasiainvaltuutettu, kansalaisjärjestöt, EK, Suomen Yrittäjät, JHL, Tekniikka ja Terveys KTN, kuntajohtajat ry, Tampereen yliopisto. Työvaliokunnassa jaostojen puheenjohtajat ja sihteeristö, eli VM:n, Suomen Kuntaliiton ja TEM:in edustajia. Erilliskysymyksiä (äänestysikäraja, vaalien ajankohta) varten eduskuntapuolueiden puoluesihteereistä koostunut työryhmä Tilattiin erillisselvitys Itä-Suomen yliopistolta kuntien sähköisestä hallinnosta Kuuleminen: kokonaisuus Valmistelun puolivälissä toteutettiin laaja, kaikille kunnille suunnattu ja kaikkien jaostojen asiakokonaisuuksia koskenut webropol-kysely

  • 258 vastausta
  • 58 kysymystä

Otakantaa.fi:ssä järjestettiin

  • kaikkien jaostojen teemoista vuorollaan kuuleminen, – kysymykset ja gallupit
  • hallinto- ja kuntaministerin chat 2 kertaa.

Lukuisia esittelypuheenvuoroja lain uudistuksesta erilaisissa seminaareissa ja kokouksissa. Esimerkiksi Suomen Kuntaliitto toteutti kuntien kanssa lukuisia tilaisuuksia, mm. viisi puolen päivän mittaista kuntien edustajille avointa eri teemoihin keskittynyttä palaute- ja keskusteluseminaaria. Tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia eri sidosryhmille (puolueet, keskusjärjestöt ym.) Jaostoittain Kukin jaosto kuuli aiheidensa asiantuntijoita kokouksissaan. Erilliset asiantuntijakuulemiset tietosuoja- ja salassapitokysymyksistä sekä muutoksenhakujärjestelmästä. Toimielimet ja johtaminen

  • Kartoitti erillisellä lausunto- pyynnöllä ministeriöiden kantoja kuntien suunnitteluvelvoitteista  sekä palvelujen tuottamisesta ja järjestämisestä
  • selvitys kuntien sähköisestä hallinnosta

Demokratiajaosto

  • Kokouksissa kuultiin tutkijoita, kansalaisjärjestöjä, kuntia
  • Kuulemistilaisuuksia yhteensä neljä, kohdennettu kunnille, tutkijoille ja kansalaisjärjestöille
  • Vuorovaikutus ja työstäminen Kuntalaiset keskiöön –hankkeen kautta lain valmistelun eri vaiheissa yhdessä kuntien kanssa
  • Oma Facebook-sivu kautta

Talousjaosto

  • Asiantuntijakuulemisia yhteensä kymmenessä kokouksessa, kohdennettu kunnille, asiantuntija-konsulteille ja tutkijoille.
  • Erikseen järjestetty kansainvälinen keskustelutilaisuus kunta-valtio suhteesta yhdessä Euroopan Neuvoston kanssa 28.11.2013.

Kunnat ja markkinat –jaosto

  • Kokouksissa kuultiin asiantuntijoita mm. Soste ry:stä, KL-Kuntahankinnoista, Hanselista ja Finverasta.

Viestintä

Ohje

Miten tiedotetaan hankkeen etenemisestä ja vaikuttamismahdollisuuksista, mitkä ovat keskeiset tiedostuskanavat (sähköpostilistat, nettisivut, tiedotteet, uutiset, kohdennetut tiedottamiset, sosiaalinen media, Hankeikkuna)

Esimerkki

Tiedotteet

  • asettamisesta
  • otakantaa.fi –keskusteluista, chatista jne.
  • kunnille suunnatusta kyselystä
  • hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän linjauksista
  • puoluesihteeritoimikunnan esityksistä

Kuntalain uudistamisen internet-sivut sekä tietopankki www.kuntarakenne.fi Hankkeen asiakirjat HAREssa Valmistelun etenemisestä tiedotettiin säännöllisesti myös VM:n ja Kuntaliiton uutiskirjeissä. Twitter-viestintä Demokratiajaoston facebook-sivu Ministerin aamukahvitilaisuudet toimittajille Kuntamarkkinat –messuilla tietoiskuja ja tapaamisia, keskustelua yleisön kanssa ständillä

Aikataulu

Ohje

Millä aikataululla perusvalmistelu on tarkoitus toteuttaa

Esimerkki

Koko organisaatio: 7/2012 – 4/2014 Kysely 6/2013 – 9/2013

Vastuutaho(t)

Ohje

Kuka vastaa perusvalmistelun eri vaiheista

Esimerkki

Valtiovarainministeriöllä vetovastuu, muut tahot osallistuivat.

Hankkeen yleinen suunnittelu

Ohje

Mistä asioista lausuntokierroksella halutaan erityisesti tietoa, substanssin jäsentäminen siten, että palautetta voidaan käsitellä mahdollisimman helposti

Esimerkki

Koko lakiluonnoksesta, mutta lisäksi erityisesti 26 eri pykälästä tai muusta asiakokonaisuudesta.

Osallisuus

Ohje

Keneltä kaikilta pyydetään lausuntoa, mistä asioista lausuntoa pyydetään, millaisia työkaluja lausuntopalvelusta käytetään

Esimerkki

Ei käytetty lausuntopalvelu.fi –palvelua, vaan lähetettiin lausuntopyyntö kirjeitse/sähköpostitse. Kuka tahansa saattoi antaa lausunnon. Erikseen pyydettiin lausuntoa kaikilta kunnilta, eri ministeriöiltä, lukuisilta keskusjärjestöiltä, kansalaisjärjestöitä, puolueilta jne. Lausunnon antoi yhteensä 402 tahoa, joista 277 kuntia ja 125 muita.

Viestintä

Ohje

Miten lausuntokierroksesta viestitään siten, että se tavoittaa kaikki keskeiset tahot (sähköpostilistat, nettisivut, tiedotteet, uutiset, kohdennetut tiedottamiset, sosiaalinen media, Hankeikkuna)

Esimerkki

Tiedote

  • kuntalakiesityksen luovuttamisesta ja  lausuntokierroksen käynnistymisestä
  • lausuntokierroksesta
  • lausuntoajan päättymisestä ja lausuntojen saapumisesta
  • lausuntojen tuloksista ja yhteenvedosta

Uutiskirjeet Kaikki saapuneet lausunnot vietiin HARE:en.

Aikataulu

Ohje

Lausuntopyyntöä tehdessä on huomioitava kuulemisohjeessa esitetty lausuntoaika. Asiayhteys saattaa edellyttää kieliversioiden samanaikaista julkaisua. Muissa tapauksissa pyritään siihen, että kieliversiot ovat valmiina samanaikaisesti.

Esimerkki

5/2014 – 8/2014

Vastuutaho(t)

Ohje

Kuka hoitaa lausuntopyynnön tekemisen, siitä tiedottamisen

Esimerkki

VM koordinoi. Lausuntojen analysointi jaostoittain VM:n ja Kuntaliiton yhteistyönä.

Hankkeen yleinen suunnittelu

Ohje

Lausuntopalautteen käsittely, muutosten tekeminen esitykseen, tarvitseeko jotain asiaa selvittää vielä lisää, käännätys, laintarkastuksen esittämien muutosten tekeminen, esittelyluvat

Esimerkki

Lausuntojen analysointi jaostoittain VM:n ja Kuntaliiton yhteistyönä. VM:n koordinoimana muutosten ja täydennysten valmistelu esitykseen eri ministeriöiden ja Kuntaliiton asiantuntijoiden kanssa. VM vastasi liittyvien lakiesitysten ja siirtymäsäännösten valmistelu eri ministeriöiden yhteistyönä (VM, OM, STM, TEM, SM). Esittelyluvat em. ministeriöiltä. VM koordinoi esityksen kääntämisen ja laintarkastuksen.

Osallisuus

Ohje

Mistä lausunnot ja lausuntotiivistelmä löytyvät, miten yksittäiset lausunnot on otettu huomioon, tarvitaanko sidosryhmiä lisäselvitykseen

Esimerkki

Kaikki saapuneet lausunnot vietiin HARE:en. Lausuntotiivistelmä julkaistiin VM:n nettisivuilla. Lausuntojen huomioon ottamista koordinoi VM, yksittäisissä asiakysymyksissä (talous, yhtiöittämisvelvollisuus, tietosuoja, kielelliset oikeudet ym.) mukana asiantuntijoita mm. ministeriöistä ja Suomen Kuntaliitosta. Lisäselvityksiä mm. tietosuojavaltuutetun kuuleminen.

Viestintä

Ohje

Miten tiedotetaan lausuntopalautteiden huomioimisesta, annetaanko lausunnonantajille tiedoksi, mitä on päätetty, mitä kirjataan hallituksen esitykseen

Esimerkki

Lausuntojen huomioon ottaminen ja tehdyt muutokset selostetaan yksityiskohtaisesti hallituksen esityksessä. Hallituksen esityksestä tiedotettu VM:n tiedotteella ja siihen liitetyllä diasarjalla esityksen sisällöstä. Esitykseen tehdyistä muutoksista kerrottiin myös kuntalakikiertueella yhteensä 7 tilaisuudessa ympäri Suomea Tuotettiin lakiin liittyen kolme videota youtubeen

  • Tulevaisuuden kunta
  • Kuntatalous
  • Kuntajohtaminen

Aikataulu

Ohje

Mikä on lausuntopalautteen käsittelyn, käännätyksen ja laintarkastuksen aikataulu. Onko huomioitava muita aikataulullisia seikkoja, kuten esittelyluvat muista ministeriöistä. Asiayhteys saattaa edellyttää kieliversioiden samanaikaista julkaisua. Muissa tapauksissa pyrittävä siihen, että kieliversiot ovat valmiita samanaikaisesti.

Esimerkki

Lausuntojen määräaika 8/2014, lausuntoyhteenveto valmistui 15.9.2014. Muutosten ja täydennysten tekeminen, kääntäminen, laintarkastus ja liittyvien lakien valmistelu kesäkuusta lokakuuhun 2014, esittelyluvat lokakuussa 2014. Esityksen antaminen marraskuussa.

Vastuutaho(t)

Ohje

Kuka vastaa lausuntopalautteen käsittelystä ja tiivistelmän tekemisestä

Esimerkki

Lausuntojen analysointi jaostoittain VM:n ja Kuntaliiton yhteistyönä. Lausuntotiivistelmä VM. Muutosten ja täydennysten valmistelu esitykseen VM:n koordinoimana eri ministeriöiden ja Kuntaliiton asiantuntijoiden kanssa.

2.2.3 Sidosryhmien kartoittaminen

Sidosryhmällä tarkoitetaan kaikkia niitä tahoja, joilla on intressiä tai asiantuntemusta valmisteltavasta asiasta. Sidosryhmiä voivat olla esimerkiksi muut ministeriöt, yritykset, toimeenpanevat viranomaiset, edunvalvontajärjestöt, kunnat ja tutkijat. Lisäksi on huomioitava kansalaiset ja kansalaisryhmät.

Sidosryhmiä kartoitettaessa tulee jokaisen hankkeen osalta käydä huolellisesti läpi seuraavat kysymykset:

  • Keneen esitys vaikuttaa suoraan? Keneen esitys vaikuttaa välillisesti?
  • Kuka panee lainsäädännön täytäntöön?
  • Ketkä ovat osoittaneet kiinnostuksensa aihetta kohtaan?
  • Kenellä on tietoa ja asiantuntemusta asiasta?

Kartoitusta tehtäessä on pyrittävä tunnistamaan keskeiset ryhmät, joita asia koskee. Sidosryhmien kartoittaminen on siten läheisessä yhteydessä vaikutusten arviointiin. Huomioitava on myös, että jonkin isomman ryhmän sisällä voi olla pienempiä ryhmiä, joiden asema on erilainen toisiinsa nähden käsiteltävän asian kannalta. Esimerkiksi yrityksiä tarkasteltaessa merkitystä voi olla sillä, onko kyseessä suuryritys vai mikroyritys. Sama pätee vaikkapa kuntia koskevaan tarkasteluun. Lisäksi on tärkeää miettiä, onko jokin keskeinen ryhmä vaarassa jäädä ulkopuolelle esimerkiksi sen vuoksi, että sitä ei voida tarkkaan ennalta määritellä tai ryhmän tavoittaminen on muuten haasteellista. Näin voi olla esimerkiksi erilaisten vähemmistöryhmien (kuten ikäryhmät, sukupuolivähemmistöt, etniset vähemmistöt) osalta, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.  Myös intressiryhmiä kuultaessa on tärkeä tiedostaa, keitä esimerkiksi isot keskusjärjestöt edustavat ja onko jokin yksittäinen ryhmä, joka on jäädä kuulemisen ulkopuolelle keskusjärjestöä kuultaessa. Tämä tulee huomioida suunnittelun lisäksi myös kuulemisen tuloksia hyödynnettäessä.

Sidosryhmiä ja kansalaisryhmiä kartoitettaessa on tiedostettava lisäksi se, kuinka keskeisessä asemassa yksittäinen ryhmä on hankkeen kannalta. Tämä vaikuttaa muun muassa siihen, missä vaiheessa sidosryhmää ja kansalaisia on syytä kuulla. Esimerkiksi täytäntöönpanevan tahon on syytä olla mukana prosessissa jo varhaisessa vaiheessa, jotta lainsäädännön täytäntöönpano onnistuisi. Jos taas asia koskettaa jotain ryhmää vain vähän tai hyvin välillisesti, voi olla riittävää, että ryhmää kuullaan vasta hankkeen loppuvaiheilla lausuntokierroksella.

Alla olevan mallin avulla voi hahmottaa hankkeen sidosryhmiä ja niiden roolia etenemisen kannalta.

Sidosryhmien kartoittaminen

  1. Pohdi hankkeen kannalta keskeisiä tahoja sääntelyn kohteen, täytäntöönpanijan, asiantuntijoiden ja muiden keskeisten tahojen näkökulmasta. Huomaa, että kategoriat voivat tapauksesta riippuen olla myös päällekkäisiä (esim. täytäntöönpanija ja sääntelyn kohde).
  2. Pohdi, miten keskeisessä asemassa yksittäiset sidosryhmät ovat hankkeen kannalta. Pääsääntönä on, että mitä keskeisemmässä asemassa yksittäinen sidosryhmä on, sitä enemmän ja aktiivisemmin ryhmä huomioida valmistelun kuluessa (vrt. tavoitteet sidosryhmiä kuultaessa). Poikkeuksiakin on esimerkiksi silloin, kun kohderyhmää ei voida ennalta määritellä (esim. rikoslain säännökset).
  3. Sidosryhmät sijoitetaan sidosryhmäkartalle siten, että ylimpiin laatikoihin sijoitetaan ne sidosryhmät, joiden kanssa käydään aktiivista vuoropuhelua valmistelun aikana. Mitä alemmas siirrytään, sitä vähemmän keskeisenä sidosryhmää voidaan pitää hankkeen kannalta.

Sidosryhmien kartoittaminen – Lomake

2.3 Lausuntomenettely ja jatkovalmistelu

2.3.1 Lausuntomenettely ja kuuleminen jatkovalmistelussa

Lausuntomenettely on pakollinen osa jokaista lainvalmisteluprosessia. Kirjallisia lausuntoja pyydetään perusvalmistelun lopputuloksena syntyneestä luonnoksesta hallituksen esitykseksi tai asetusluonnoksesta. Lausuntopyyntö lähetään lausuntopalvelu.fi:n kautta keskeisille, tiedossa oleville sidosryhmille. Myös muilla kiinnostuneilla, kuten yksittäisillä kansalaisilla, pitää olla mahdollisuus antaa lausuntonsa luonnoksesta. Lausuntomenettelyn päätteeksi lausunnoissa esitetyt kannat kootaan yhteen lausuntotiivistelmään ja muodostetaan näkemys siitä, millaisiin muutoksiin niiden perusteella ryhdytään. Lausuntotiivistelmät julkaistaan.

Jatkovalmistelussa päätetään hallituksen esityksen lopullisesta sisällöstä ja tehdään luonnokseen tarvittavat muutokset. Tässä vaiheessa tulee perustella se, miksi tiettyihin muutoksiin on päädytty ja millä perusteilla joitain lausunnoissa esitettyjä muutosehdotuksia ei ole tehty. Jatkovalmistelussa esitys käännetään ruotsiksi ja viedään oikeusministeriön laintarkastusyksikköön lakiteknistä tarkastusta varten. Tämän perusteella tekstejä muokataan lopulliseen muotoonsa.

2.3.2 Lausuntopyyntö

Lausuntopyyntö laaditaan niin, että se on helposti ymmärrettävä ja että siihen voidaan helposti vastata. Siinä on tuotava esille ainakin seuraavat asiat:

  • aikataulu,
  • vastuuhenkilö(t) ja yhteystiedot,
  • keneltä lausuntoa pyydetään,
  • esityksen taustat ja tavoitteet,
  • erityistä huomiota vaativat kohdat lausunnonantajia varten (tarvittaessa lausunnonantajakohtaisesti eritellen) ja
  • mahdollisuus lausua myös kokonaisuudesta.

Lausuntopyyntöä muotoiltaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten saatavaa palautetta voidaan käsitellä ja hyödyntää. Jos palautetta halutaan tiettyihin yksittäisiin kysymyksiin, ne on tarpeen tuoda selvästi esille, jotta lausunnonantaja pystyy kiinnittämään niihin erityistä huomiota. Kysymyksiä voidaan kohdistaa myös yksittäisille lausunnonantajille. Aina on kuitenkin annettava mahdollisuus lausua koko esityksestä. Hyvin jäsennetty pyyntö helpottaa lausunnonantajien työtä.  Myös yhteenvedon ja tiedon hyödynnettävyyden näkökulmasta lausuntopyyntö voi olla kannattavaa jakaa osiin.

Lausuntopalvelu.fi tulee VAHVA-asianhallintajärjestelmän myötä lausuntopyyntöjen julkaisukanavaksi, jonka kautta lausunnot myös ensisijaisesti annetaan. Järjestelmien integraatio huomioidaan kehitystyössä siten, että niiden yhteentoimiminen on mahdollisimman sujuvaa. Lausuntopalvelua suositellaan kokeiltavaksi ja otettavaksi käyttöön jo ennen asianhallintajärjestelmään liittymistä.

Palvelussa on toimintoja, joiden avulla lausuntopyynnön voi rakentaa omien tarpeidensa mukaisesti ja siten, että se täyttää edellä mainitut perusvaatimukset. Palvelun avulla voidaan myös käsitellä lausuntokierroksella saatua palautetta. Tarkemmat ohjeet palvelun käytöstä löytyvät menetelmä-osiosta.

Alla on esimerkki lausuntopyynnön rakentamisesta nettiäänestystä pohtineen työryhmän työssä.

2.3.3 Lausuntotiivistelmä

Lausuntokierroksen päätyttyä saatu palaute käydään läpi ja niistä laaditaan tiivistelmä. Asiakokonaisuudesta riippuen lausuntotiivistelmiä voidaan jäsentää eri tavoin. Mahdollisimman sujuvan palautteen käsittelyn edistämiseksi jäsentämistä kannattaa pohtia jo lausuntopyyntövaiheessa.

Lausuntotiivistelmän hyvä perusrakenne muodostuu siten, että siinä on lyhyt johdanto lausunnolla olleen asian sisällöstä ja taustoista. Ennen varsinaisen lausuntopalautteen käsittelyä on hyvä tuoda esiin lausuntokierrokseen liittyvät asiat, kuten lausuntoaika. Jos lausuntoaika on ollut lyhyempi kuin ohjeistettu 6–8 viikkoa, tulisi tämä perustella myös lausuntotiivistelmässä. Tiivistelmässä on myös hyvä viitata hankerekisteriin (Hankeikkuna), jossa lausunnot ovat kokonaisuudessaan.

Tiivistelmässä tulee tuoda esille myös se, keneltä lausunto on pyydetty ja ketkä sen ovat antaneet.

Varsinaiseen lausuntojen sisällön tiivistelmäosaan laaditaan yleisluonteinen yhteenveto lausuntopalautteesta, josta käyvät ilmi keskeisimmät esille nousseet asiat. Tässä yhteydessä ei yleensä kannata tehdä lausunnonantajakohtaista erittelyä.

Lausuntotiivistelmän pohjalta voidaan jatkovalmistelun aikana käydä systemaattisesti läpi esitetyt näkökulmat ja muodostaa kanta ehdotusten toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä. Tällöin kaikki esitetyt näkökohdat tulevat varmemmin huomioiduksi.

Varsinaista lausuntopalautetta voidaan sisällöllisesti eritellä eri tavoin asian laajuuden ja aiheen mukaan. Tarkoituksenmukaista voi olla myös erilaisten esitystapojen yhdistäminen. Pykäläkohtainen tarkastelu soveltuu hyvin pienempiin asiakokonaisuuksiin, jossa lausunto on koskenut vain vähäistä määrää pykäliä. Useita pykäliä sisältävien ehdotusten käsittelyyn tämä ei kuitenkaan erityisen hyvin sovellu, koska tiivistelmästä voi tällöin tulla tarpeettoman laaja. Toisaalta jos palautetta on tullut runsaasti pykäläkohtaisesti, tällainen jäsentäminen voi olla perusteltua.

Seuraavassa rikosuhrimaksua ja ILO:n yleissopimuksen nro 169 hyväksymistä koskevissa lausuntotiivistelmässä on hyödynnetty myös tällaista jaottelua. Siinä pykäläkohtainen tarkastelu on eritelty lausunnonantajien mukaisesti. Jälkimmäisen alkuun on tehty myös lyhyt kuvaus lausuntopalautteesta lausunnonantajakohtaisesti.

Rikosuhrimaksulaki. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 54/2014

ILO:n yleissopimuksen nro 169 hyväksyminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 40/2014

Lausunnonantajien määrästä riippuen eri tahojen näkemykset voidaan esittää yksittäin tai koottuna ryhmiin. Ensimmäinen toimii parhaiten silloin, jos lausunnonantajia on vähän tai jos eri lausunnonantajien näkemykset poikkeavat paljon toisistaan. Mikäli eri lausunnonantajien näkemykset ovat samankaltaisia käsillä olevasta asiasta, kannattaa niitä tiiviyden vuoksi yhdistellä. Tiivistelmän selkeyden kannalta voi joskus olla tarkoituksenmukaista hyödyntää myös alaviitteitä erilaisten ryhmien koontiin, mikäli sidosryhmiä on paljon.

Esimerkiksi identiteettivarkauksia koskevassa lausuntotiivistelmässä on koottu näkemyksiä lausunnonantajia ryhmittelemällä

Identiteettivarkaus. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 47/2013

Laajoissa hankkeissa palautteen käsittelyssä kannattaa harkita isompia asiakokonaisuuksia. Erityisesti tällaisessa käsittelytavassa merkitystä on lausuntopyyntövaiheella, jossa voidaan muodostaa erilaisia asiakokonaisuuksia. Mallia voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun esitys sisältää useampia lakiehdotuksia, useita lukuja tai ehdotuksia, joissa käsitellään eri tahoja koskevia asioita (esim. työntekijät ja työnantajat tai potilas ja hoitohenkilökunta).

Oikeusaputoimistojen ajanvarausjärjestelmiä ja vapaaehtoisten rikostaustan selvittämistä koskevissa lausuntotiivistelmissä on hyödynnetty asiakokonaisuuksiin perustuvaa jaottelua.

Oikeusaputoimistojen ajanvarauksen kehittäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 46/2014

Digitaalisen talouden sääntelytarpeet ja sääntelyn kehittämistarpeet. Lausuntoyhteenveto 16.7.2015. Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Mikäli esityksestä on päädytty pyytämään lausuntoa kokonaisuutena esimerkiksi sen sisällön suppeuden vuoksi, voidaan lausuntotiivistelmä rakentaa lausuntopalautteessa esiin nousseiden asiakokonaisuuksien mukaan varsinkin, jos lausuntopalautteessa toistuvat tietyt asiakokonaisuudet.

Lausuntopalautetta voidaan myös jaotella pelkästään lausunnonantajien mukaan. Tämä vaihtoehto voi toimia erityisesti silloin, kun lausunnonantajia on vähän tai lausunnonantajien näkemykset poikkeavat paljon toisistaan siten, ettei niitä voida käsitellä yhtenäisinä kokonaisuuksina. Alla olevassa viittomakielilain tarpeen arviomuistion lausuntotiivistelmässä on tehty näin.

Arviomuistio viittomakielilain tarpeesta. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 36/2013

2.3.4 Lausuntopalautteen kirjaaminen hallituksen esitykseen

Hallituksen esitysten laatimisohjeissa ohjeistetaan, kuinka lausuntopalaute tulee kirjata hallituksen esitykseen.

Seuraavissa on esimerkkejä lausuntopalautteen kirjaamisesta hallituksen esitykseen:

HE 272/2014 vp

HE 295/2014 vp

2.4 Täytäntöönpano ja seuranta

Lakeja täytäntöönpantaessa julkinen hallinto ryhtyy toimenpiteisiin lain soveltamiseksi ja käytännön toteuttamiseksi. Täytäntöönpanon seuranta ja vaikutusten jälkikäteinen arviointi on tärkeä osa lainsäädäntöprosessia siinä mielessä, että sillä voidaan varmistaa se, että lainsäädännöllä saavutettiin tavoitellut vaikutukset ja sen täytäntöönpano on onnistunut. Myös mahdolliset ongelma voidaan näin kartoittaa ja ryhtyä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin. Lakien täytäntöönpanon seurannassa voidaan hyödyntää sidosryhmien kuulemista, kuten kyselyitä tai kuulemistilaisuuksia.

3 Menetelmät

3.1 Esittely

Tällä sivulla on tietoa säädösvalmistelussa yleisesti käytössä olevista kuulemisen ja vuorovaikutuksen tavoista ja menetelmistä. Teksti on laadittu kuulemisohjeen tueksi, mutta se on hyödynnettävissä erillisenä tietolähteenäkin. Menetelmien kuvauksissa on mukana sekä perinteisiä että sähköisiä menetelmiä. Menetelmiä voidaan hyödyntää myös muussa valmistelussa, esimerkiksi alemmantasoisten normien valmistelussa. Osioon on valittu pääsääntöisesti sellaisia menetelmiä, jotka ovat vapaasti ja maksuttomasti kaikkien hyödynnettävissä.

Jotta lainsäädäntöhanke tavoittaa valmisteluvaiheessa mahdollisimman laajasti eri sidosryhmiä, on paikallaan käyttää monia eri menetelmiä ja tapoja. Niiden valintaan vaikuttavat hankkeen laajuus, tavoitteet ja kohderyhmät. Kuulemisen suunnittelussa tulee huomioida kuultavien ryhmien tarpeet ja erityisluonne, sillä olemassa ei ole yhtä oikeaa ja kaikissa tilanteissa sovellettavaa mallia. On myös huomattava, että verkko-osallistuminen voi tietyille ryhmille, kuten nuorille, erityisryhmille, pitkien etäisyyksien takana oleville jne., olla kasvokkaista tapaamista luontevampi ja saavutettavampi tapa osallistua.

Jotta kuulemisen avulla saatu aineisto voidaan käsitellä ja hyödyntää monipuolisesti, tekemistä varten on varattava riittävät resurssit.

Kuulemisen hyödyt

Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna kuuleminen on hyödyllinen kaikille osallistujille ja vuorovaikutuksesta tulee aitoa eikä pelkkä muodollisuus.
Onnistuneesti toteutettu kuuleminen lisää molemminpuolista ymmärrystä. Päätösten hyväksyttävyys paranee osallisuuden kokemuksen myötä, ja kuulluksi tuleminen sitouttaa sidosryhmiä valmistelun ohella myös toimeenpanoon ja seurantaan.

Säädösvalmistelijalle onnistunut sidosryhmäyhteistyö antaa uusien ideoiden ja näkökulmien lisäksi palautetta ja kokemusperäistä tietoa. Vuorovaikutuksessa voidaan saada myös kokonaan uusia vaihtoehtoja sekä esimerkiksi tärkeää vertailutietoa muista lainsäädäntöhankkeista.

Kuulemisten tuloksia ja kerran kerättyä tietoa on mahdollista hyödyntää myös myöhemmin sekä jakaa edelleen käytettäväksi muille tahoille.

Menetelmien valinta

Oleellista on esimerkiksi se, että kuuleminen tapahtuu riittävän varhaisessa vaiheessa valmistelu- ja päätöksentekoprosessia, jotta esiin nostetuilla näkökulmilla voidaan vaikuttaa asioiden valmisteluun.
Toiminnan kesto, kohdistus, ja laajuus tulisi ottaa huomioon ja aikatauluttaa jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.

Muistilista kuulemismenetelmien käyttöönottoa varten

  1. Suunnittele ja tuota tarvittavat materiaalit etukäteen
    • räätälöi materiaalit kullekin kohderyhmälle sopiviksi
    • muista myös käännätys
  2. Selosta kuulemisen tavoite ja sisältö mahdollisimman lyhyesti ja ymmärrettävästi
    • käytä selkeää ja ymmärrettävää kieltä
    • kerro ainoastaan tarpeellinen
  3. Valitse osallistumistavat tavoitteiden, kohderyhmien ja tiedontarpeen mukaan
  4. Osallistu ja sitoudu vuorovaikutukseen
    • tee aina yhteenveto, jossa kerrot tuloksista ja asian jatkokäsittelystä
  5. Panosta viestintään
    • Monikanavainen viestintä (sosiaalinen media, viralliset tiedotteet, sähköpostilistat jne.)
    • Hyödynnä sekä omia että sidosryhmien viestintäkanavia
    • Viesti jatkuvasti ja avoimesti

3.2 Yhdessä työskentely

3.2.1 Monijäseniset valmisteluelimet

Laajapohjaiseen valmisteluun sopivat määräaikaiset monijäseniset valmisteluelimet, kuten komiteat, toimikunnat ja työryhmät. Niillä voi olla alaryhmiä ja jaostoja, joiden jäsenistä kaikkien ei tarvitse olla mukana varsinaisessa valmisteluelimessä. Alaryhmät tai jaostot nimittää valmisteluelimen asettaja tai valmisteluelin itse.

Vaikutuksiltaan merkittävät hallituksen esitykset ja asetukset valmistellaan monijäsenisissä valmisteluelimissä, jotka ministeriö yleensä asettaa. Valtioneuvoston yleisistunto voi tosin asettaa käsittelyä varten komitean yhteiskuntapoliittisesti merkittävän asian valmistelemiseksi. Eräissä tapauksissa asettaminen on käsiteltävä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa.

Monijäseniset valmisteluelimet eivät kuitenkaan korvaa muuta kuulemista, jossa tarjotaan valmistelutyön ulkopuolisille tahoille mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa valmisteltavan asiaan.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986) säädetään, että valmisteluelimessä on oltava sekä nais- että miesjäseniä 40 prosentin kiintiöllä, (vähemmistössä olevaa sukupuolta on vähintään 40 prosenttia), mikäli toisenlaiseen jakaumaan ei ole erityistä syytä. Kiintiösäännöstä ei sovelleta, jos esimerkiksi komitea tai vastaava toimielin asettaa jaoston tai työryhmän omasta keskuudestaan tai ulkopuolisista asiantuntijoista. Viranomaisten ja muiden ehdokkaita nimeävien on mahdollisuuksien mukaan ehdottava sekä naista että miestä jokaista jäsenpaikkaa varten. Ehdokkaita pyydettäessä tulee muistuttaa kiintiösäännöksen velvoittavuudesta ja samalla pyytää sekä nais- että miesehdokasta kutakin paikkaa kohti.

Työryhmää asetettaessa on tärkeätä huomioida työryhmän edustavuus ja erilaisten ryhmien intressit käsiteltävässä asiassa, kuten kieli, ikä tai erityistarpeet.

3.2.2 Työpajat

Sidosryhmien edustajat voivat osallistua valmisteluun ja suunnitteluun monta kertaa saman valmisteluhankkeen aikana. Tähän tapaan menetelmiksi sopivat esimerkiksi työpajat. Niissä voidaan järjestää erilaisin menetelmin ideariihiä, yhteissuunnittelua, ongelman ratkaisua jne.

Työpajaa voi kuvata aikaan ja tiettyyn paikkaan tai alustaan sidotuksi, ohjatuksi yhteistyötilaisuudeksi. Läsnäolijat ratkovat yhdessä esimerkiksi annettua kehittämiskysymystä ja yrittävät saada yhteisesti hyväksyttävän lopputuloksen aikaan. Työpajoille on monenlaisia muotoja, ne voidaan järjestää joko verkossa tai kasvokkain ja niissä voidaan käyttää laajasti eri menetelmiä lopputulokseen pääsemiseksi. Työpajaa järjestävän on tarpeen miettiä etukäteen tarkasti, mitä tavoitteita toiminnalle asetetaan, kuinka monta pajatyöskentelyä tarvitaan, minkälaista ennakkomateriaalia on syytä jakaa osallistujille sekä miten motivoida osallistujat tulemaan paikalle ja työskentelemään pajassa.

World Cafe

World Cafe -toiminta muistuttaa työpajaa, sillä siinäkin osallistujat kokoontuvat tiettyyn aikaan ja paikkaan ratkomaan ennalta määrättyä tehtävää. Se sopii erityisesti tilanteisiin, joissa osallistujia on jopa satoja ja jossa pitää kartoittaa koko joukon mielipiteitä. Osallistujat jaetaan 6 – 8 hengen pienryhmiin, joissa keskustellaan ennalta määrätyistä teemoista. Keskustelussa syntyneet ideat ja mielipiteet kirjataan ”idealomakkeille”. Idealomakkeet kerätään talteen, jonka jälkeen ryhmä ja teema vaihtuvat. Yleensä teemoja on useita ja keskustelu yhdestä teemasta kestää noin 20 minuuttia. Kun pienryhmissä on keskusteltu kaikista teemoista, ryhmien tuottamat idealomakkeet asetellaan pöydille ja osallistujat pääsevät kommentoimaan ja äänestämään ideoista. World Cafe -tilaisuus kestää yleensä noin kaksi tuntia ja se soveltuu erilaisiin teemoihin.

Nuorten kokemuksia päätöksenteon tueksi

World Cafe menetelmää ei tiettävästi toistaiseksi ole laajamittaisesti käytetty lainvalmisteluhankkeissa, mutta menetelmä sopii sellaisenaan myös tähän tarkoitukseen. Oheinen esimerkki kuvastaa miten menetelmää on käytetty kunnallisen päätöksen teon tukena.

Kemijärvellä toteutettiin 29. lokakuuta 2013 Dream Café -tapahtuma nuorille ja nuorten parissa työskenteleville aikuisille World Café -menetelmällä. Tilaisuuden avulla haluttiin kerätä nuorten kokemuksia ja arkitietoa välitettäväksi kaupungin viranhaltijoille ja päättäjille päätöksenteon tueksi. Tapahtuman tavoitteena oli myös tarjota nuorille uusia osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia sekä edistää nuorten ja heidän parissaan työskentelevien aikuisten välistä vuorovaikutusta.

Tilaisuuteen rekrytoitiin nuoria koulujen ja nuorisotoimen kautta, aikuisia taas koulujen, kaupungin organisaatioiden, seurakunnan ja harrastusyhdistysten kautta. Tilaisuudessa nuoret ja aikuiset keskustelivat pienryhmissä annetuista teemoista 20 minuuttia kerrallaan ja kokosivat keskusteluissa syntyviä ajatuksia pöydässä oleviin lomakkeisiin. Keskustelukierrosten jälkeen pöydissä täytetyt idealomakkeet koottiin seinille kaikkien nähtäviksi, jonka jälkeen osallistujat kiersivät ”äänestämässä” ja kommentoimassa seinille nostettujen lomakkeiden ehdotuksia. Tapahtuman jälkeen järjestäjät kokosivat lomakkeilla eniten kannatusta saaneista teemoista yhteenvedon.

Arvioinnissa lähes jokainen nuori koki, että oli saanut sanoa mielipiteensä ja vaikuttaa. Toimintamallin avulla on mahdollista saada parannusesityksiä suoraan muilta osallistujilta ja osallistua äänestämällä päätösesitysten muotoiluun.

Yhteenveto keskustelutapahtumasta

Kansalaisraati

Kansalaisraati on yksi osallistavan demokratian välineistä, joiden avulla voidaan koota yhteen esimerkiksi tietyn väestöryhmän näkemyksiä tietystä aiheesta. Kansalaisraadin kokoonpanossa tavoitellaan tilannetta, jossa on kattavasti edustettuina niitä ryhmiä, joita asia läheisesti koskee. Raadin työtapoja ovat pienryhmä- ja ryhmäkeskustelut sekä yhdessä pohtimiset, joiden pohjustukseksi raatilaiset saavat järjestäjiltä etukäteen taustatietoja. Yhteisiä tapaamisia ohjaavat koulutetut keskustelujen vetäjät. Raatia koottaessa huomioidaan raadin monimuotoisuus (ikä, sukupuoli, tausta jne.). Kansalaisraadit tapaavat yleensä kolme tai neljä kertaa, ja jäseniä niissä on yleensä 12 – 24 henkeä. Tapaamisissa raatilaiset käyvät tasavertaisia keskusteluita ja kuulevat aihetta tuntevia asiantuntijoita. Lopuksi raatilaiset laativat aiheesta yhteisen julkilausuman. Raatilaisten työskentelyn tulokset sitoudutaan ottamaan osaksi käsiteltyjen asioiden valmistelua. Kansalaisraateja on toistaiseksi lähinnä käytetty Valtioneuvoston kehittämishakkeissa (esimerkiksi tulevaisuusselonteon valmistelu ja demokratiapoliittisen selonteon valmistelu), mutta menetelmä sopii myös säädösvalmisteluun.

Kestävän kehityksen kansalaisraati. Valtioneuvoston kanslia.

Mustasaaren kansalaisraati. PALO-tutkimushanke.

Oikeusministeriö halusi selvittää kansalaisten mielipiteitä vuonna 2014 julkaistun demokratiapoliittisen selonteon valmistelun pohjaksi kansalaisraadin avulla. Raadissa oli 29 pääosin väestörekisteristä satunnaisotannalla valittua 21–70-vuotiasta kansalaista, jotka edustivat erilaisia poliittisia kantoja. Raati kokoontui kaksi kertaa, kesäkuussa ja syyskuussa 2013.

Kansalaisraati käsitteli demokratian ongelmakohtia (mm. vähäinen äänestysinto, vaaleissa nukkuminen, korruptio EU:n virkaelimissä, asioiden valmistelun vaikeaselkoisuus ja läpinäkymättömyys eduskunnassa) tausta-aineiston valossa. Aiheesta tehtiin myös äänestys Otakantaa.fi-palveluun, jossa noin sata keskustelijaa otti kantaa. Raati laati konkreettisia ratkaisuehdotuksia, kuten kansanäänestysten lisääminen ja siirtyminen listavaaliin.

Kansalaisraadissa mukana olleet kansalaiset pitivät osallistumistaan myönteisenä ja hyödyllisenä kokemuksena. Taustalla oli halu tutustua uuteen osallistumismenetelmään ja vaikuttaa demokratian kehittämiseen.

3.3 Kuulemis- ja keskustelutilaisuudet

Kuulemis- ja keskustelutilaisuudet
Kuulemistilaisuuksissa voidaan esitellä hankkeen taustaa, valmistelun etenemistä ja tehtyjä ehdotuksia. Kuulemistilaisuuksissa sidosryhmillä ja kansalaisilla on mahdollisuus esittää vapaamuotoisesti mielipiteitä ja keskustella sekä hallinnon että muiden sidosryhmien kanssa.

Kuulla voi omaehtoisia toimintaryhmiä, yksittäisiä kansalaisia, koululuokkia, opiskelijaryhmiä tai järjestöjä, jotka tuovat edustamansa tahon ääntä päätöksentekoon. Kaikissa ryhmämuotoisissa kuulemisissa on huolehdittava siitä, että osallistujat saavat riittävästi tietoa käsiteltävästä asiasta ja siitä, miten asioiden käsittely etenee. Ryhmämuotoisessa kuulemisessa tulisi pyrkiä rakentamaan vuoropuhelua tarvittavien sidosryhmien, hallinnon ja päättäjien välillä.

Kuulemistilaisuuksia suunniteltaessa on huomioitava sidosryhmien erityispiirteet käytännön järjestelyissä: tilaisuus voi olla tarpeen järjestää esteettömässä tilassa ja saatavilla pitää olla esimerkiksi tulkkaus, viittomakielen tulkkaus tai muita apuvälineitä, kuten induktiosilmukka tai muu äänensiirtojärjestelmä.

Perinteinen kuulemistilaisuus
Perinteinen kuulemistilaisuus on yleensä lyhyehkö ja helppo järjestää. Siihen kutsutaan keskeiset osallistujatahot esimerkiksi sähköpostitse. Tarvittaessa avoimen kutsun voi julkaista ministeriön nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa.

Yleensä kuulemistilaisuudessa käsiteltävät aineistot kannattaa lähettää osallistujille etukäteen. Puheenvuoropyynnöt kannattaa pyytää etukäteen myös kirjallisesti, koska se helpottaa yhteenvedon tekemistä ja sen on todettu parantavan vastausten laatua. Vapaamuotoiseen keskusteluun on kuitenkin myös varattava mahdollisuus.

Tilaisuudessa asiasta pidetään lyhyt yleisesittely, mutta keskusteluun ja kommentointiin on varattava riittävästi aikaa. Palautetta pitää voida antaa molemmilla kotimaisilla kielillä ja tarvittaessa muilla kielillä. Huomioi tarvittaessa erityisryhmien tarpeet. Tilaisuudesta on hyvä tehdä yhteenveto, jossa kerrotaan suomeksi ja ruotsiksi myös jatkotoimista.

3.4 Kyselyt

Sidosryhmien ja kansalaisten näkemyksistä voidaan hankkia tietoa teettämällä tutkimuksia tai selvityksiä. Lisäksi voidaan tehdä kyselyjä tai haastatteluja. Kyselyissä voidaan käyttää esimerkiksi otakantaa.fi-palvelua tai muita kyselyihin erityisesti suunniteltuja sähköisiä työkaluja.

Kyselylomakkeen laatiminen

Kyselyssä kysymysmuoto voi olla avoin tai suljettu. Suljettuja kysymyksiä on erityyppisiä, ja niissä haastateltava valitsee etukäteen tehdyistä vaihtoehdoista hänelle sopivan vaihtoehdon. Yleensä annetaan kysymyssarjan lopussa lisäksi myös mahdollisuus valita vapaa vaihtoehto, johon voi vastata itselleen soveltuvalla tavalla.

Avoin kysymys

Millaisia vaikutuksia ehdotetulla muutoksella olisi organisaationne toimintaan?

Miten esitetty keino näkemyksenne mukaan toteuttaa asetettua tavoitetta?

 

Suljettu kysymys

Missä määrin esitetty muutos vastaa organisaationne näkemystä muutostarpeista?

  • Vastaa täysin näkemystä muutostarpeista
  • Vastaa tyydyttävästi näkemystä muutostarpeista
  • Vastaa vain osittain näkemystä muutostarpeista
  • Ei suurelta osin vastaa näkemystä muutostarpeista
  • Ei lainkaan vastaa näkemyksiä muutostarpeista

Nominaaliasteikolle laadittu kysymys tarkoittaa, että vastaaja valitsee jonkin hänelle sopivan vaihtoehdon useista mahdollisuuksista. Vaihtoehdot eivät ole millään asteikolla eikä niistä mitään voida pitää toisen edellä olevana.

Esitetty muutos vaikuttaa:

  1. Toimintatapoihin
  2. Toiminnan kustannuksiin
  3. Palvelujen loppukäyttäjiin

Vastauksia voidaan käyttää luokittelumuuttujina ja todeta eniten vastauksia keränneet osiot. Joskus pyydetään vastaajia nimeämään useampia kuin yksi tekijä. Silloin tulee pohdinnan paikka, miten tulokset kootaan, koska osioita ei voida käyttää ryhmittelymuuttujina. Tuloksissa voidaan vain todeta, mitkä osiot saavuttivat yli koko aineiston laskettaessa suurimman jakautuman.

Järjestysasteikkoa käytettäessä pyydetään vastaajia asettamaan asioita tai henkilöitä järjestykseen jonkin kriteerin mukaan:

Mikä on organisaationne näkemys säännellyn alan tärkeimmistä kehittämistarpeista. Merkitse seuraavat seikat tärkeysjärjestykseen numeroin 1-5, joista 1 on tärkein, 5 vähiten tärkeä

  • Sääntely on liian yksityiskohtaista
  • Sääntely ei ole ajan tasalla
  • Sääntely on vaikeasti ymmärrettävää
  • Sääntelyn kokonaisuuden hallinta on vaikeaa
  • Sääntely on liian tulkinnanvaraista

Usein pohditaan sitä, kuinka monta vaihtoehtoa vastaajille on annettava. Kahden vaihtoehdon käyttö johtaa ns. dikotomiaan, josta seuraa, että siitä syntyy kaksi toisiaan pois sulkevaa vaihtoehtoa. On itsestään selvää, että tätä kysymysmuotoa käytetään henkilöiden sukupuolta koskevissa kysymyksissä, mutta sitä kannattaa harkita kriittisesti muissa tapauksissa.

Likert -asteikkoa käytetään usein mm. asennetutkimuksissa. Vastaaja merkitsee, millä intensiteetillä, voimakkuudella hän suhtautuu kuhunkin osioon. Osioiden asteikot merkitsevät ääripäissään esimerkiksi “täysin samaa mieltä“…“täysin eri mieltä“. Tyypillinen Likert -asteikko näyttää seuraavalta:

Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä En osaa sanoa Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä

3.5 Lausuntomenettely

Perusvalmistelun jälkeen luonnoksesta hallituksen esitykseksi pyydetään kirjallisia lausuntoja sidosryhmiltä. Näin toimitaan silloinkin, kun sidosryhmiä on eri tavoin jo kuultu esi- ja perusvalmistelun aikana. Lausuntopyyntö lähetetään keskeisille, tiedossa oleville sidosryhmille. Se myös julkaistaan, jotta kaikilla kiinnostuneilla olisi tilaisuus antaa lausunto. Lausunnoissa saatu palaute kootaan ja julkaistaan.

Lausuntopyynnöt suositellaan julkaistavan oikeusministeriön ylläpitämässä lausuntopalvelu.fi:ssä.

Lausuntomenettelyä on kuvattu yksityiskohtaisemmin jaksossa 2.3.

3.6 Palautteen keruu

Kansalaispalautetta tulee ministeriöiden verkkopalvelujen kautta ja usein suoraan myös virkamiehille niin sähköpostilla, tekstiviesteinä kuin puhelimitse. Palautetta tulee käsitellä julkisuuslain mukaisesti.

Sidosryhmille ja kansalaisille tulee antaa mahdollisuus palautteenantoon muulloinkin kuin nimettyinä aikoina ja nimetyissä hankkeissa. Valmistelijoiden yhteystietojen ja hanketietojen tulee olla saatavissa ministeriöiden verkkosivuilla sekä valtioneuvoston hankerekisteristerissä. Asiakirjojen on oltava saatavissa joko ministeriöiden kirjaamoista tai verkkosivuilta.

3.7 Sähköiset demokratiapalvelut

Oikeusministeriön verkkodemokratiapalvelut tarjoavat erilaisia työkaluja kuulemisten järjestämiseen netin välityksellä. Palveluiden käyttö on maksutonta ja turvallista, eikä vaadi erityistä tietoteknistä osaamista. Palvelut ovat suomen- ja ruotsinkielisiä. Niiden käyttötavoista voi pyytää aineistoa sähköpostin välityksellä osoitteella demokratia.om@gov.fi.

Lisätietoa palveluista: www.demokratia.fi.

3.7.1 Lausuntopalvelu.fi

Lausuntopalvelu.fi:ssä julkishallinnon edustajat voivat julkaista lausuntopyyntöjä ja lausuntoja, seurata lausuntokierroksen tilannetta sekä koostaa lausuntoyhteenvetoja. Lausuntoja voivat antaa lausuntopyynnön saaneet, mutta myös kaikki kiinnostuneet, jotka rekisteröityvät palveluun.

Lausuntopalvelu.fi:ssä pyynnön voi julkaista tekstinä ilman tarkentavia kysymyksiä, mutta sitä voi myös täydentää kyselyllä. Kohdentamalla kysymykset tiettyihin asioihin pyytäjä saa palautetta juuri kysytyistä asioista.

Lausuntopyynnön julkaiseminen edellyttää, että käyttäjällä on palvelussa virkamiesasema, jonka saa pyytämällä palveluun rekisteröitymisen yhteydessä. Julkishallinnon edustajat, joiden organisaatioilla on käytössä Virtu-tunnistautuminen, saavat virkamiesaseman automaattisesti rekisteröitymisen yhteydessä.

Lausunnon voi antaa kuka tahansa palveluun rekisteröitynyt ja vahvasti tunnistautunut henkilö (myös muu kuin julkishallinnon edustaja).

Ministeriöillä on organisaatiokohtaiset pääkäyttäjät. Organisaation pääkäyttäjä ylläpitää edustamaansa organisaatiota koskevia tietoja lausuntopalvelussa ja hyväksyy virkamiesaseman oman organisaationsa käyttäjille (pl. Virtu-käyttäjät).

On ensiarvoisen tärkeää olla tietoinen lausuntopyynnön tarkoituksesta ja toivotusta vastaajakohderyhmästä ennen kuin lausuntopyyntöä lähdetään laatimaan. Hyvä kielenkäyttö on hyvän lausuntopyynnön perusta. Kommentointikohtien (kysymyksien) tulee olla selkeitä ja helppoja ymmärtää. Jos käytät erikoissanoja- tai termejä, varmista, että kohderyhmä varmasti ymmärtää ne. Selkeiden ja yksiselitteisten kysymysten avulla vältät väärinkäsitykset ja mahdolliset virhetulkinnat. Käytä yhtenäistä kieltä läpi lausuntopyynnön.

Kysy yhtä asiaa yhdessä kysymyksessä ja kysy samaa asiaa vain yhden kerran. Älä oleta, johdattele tai provosoi vastaajaa kysymyksissä vaan pyri mahdollisimman neutraaliin ilmaisuun. Kysymyksen otsikot kannattaa pitää lyhyinä.

Varmista, onko vastausvaihtoehto ”en osaa sanoa” tarpeellinen lausuntopyynnön valintakysymyksissä, mutta vastausvaihtoehtoja annettaessa on huomioitava, että vastaajalle ei saa myöskään syntyä tilannetta, jossa yksikään vastausvaihtoehto ei ole sopiva. Jos kysymyksessä kysytään kriittistä tietoa, kannattaa se asettaa pakolliseksi.

Laadittujen kysymysten lisäksi tulee jättää tilaa niin sanotuille avoimille vastauksille, jossa lausujat voivat kommentoida yleisiä ja esitytettyjen kysymysten ulkopuolisia asioita.

Kysymysten ymmärrettävyyttä on hyvä testata esimerkiksi kysymällä niiden tulkinnasta työtovereilta, jotka eivät osallistu valmisteluun, tai muilta ulkopuolisilta.

Tarkemmat ohjeet lausuntopalvelun käytöstä löytyvät palvelun ohjeista.

3.7.2 Otakantaa.fi

Otakantaa-palvelussa valmistelija voi vuorovaikutteisesti kerätä tietoa ja mielipiteitä erilaisista valmisteluun tulevista tai valmistelussa olevista asioista. Lainvalmistelussa tämä koskee erityisesti esi- ja perusvalmisteluvaiheita sekä myöhempää seuranta- ja arviointivaihetta.

Valmistelija avaa palveluun hankkeen, johon hän lisää erilaisia osallistumistapoja (mm. keskusteluita ja kyselyitä) tarpeen mukaan. Keskustelua käytetään silloin kun halutaan sanallisesti perusteltuja mielipiteitä tai ideoita, joista on myös mahdollisuus keskustella.  Kyselyt ovat käytännöllisiä silloin, kun halutaan kerätä tietoa ennalta asetettuihin ja tarkasti rajattuihin kysymyksiin.

Hankkeelle on hyvä nimetä selkeät vastuutahot, jotka sitoutuvat hoitamaan hanketta koko sen aukioloajan. Valmistelijoiden läsnäolo ja sitoutuminen on tärkeää: sitä tarvitaan varsinkin keskusteluissa ja yhteenvedon laatimisessa.

Tarvittavat materiaalit on hyvä suunnitella etukäteen. Esimerkiksi tavoitteet ja muu taustamateriaali kannattaa suunnitella ja tehdä etukäteen. Sisällön tulee olla myös mahdollisimman ymmärrettävää.

Hankkeesta on muistettava viestiä. Hyödynnä viestinnässä niin oman organisaation viestintää kuin pääsidosryhmien kanavia. Monikanavainen ja jatkuva viestintä takaa parhaan lopputuloksen. Tarkemmat ohjeet palvelun käytöstä ja hankkeen avaamisesta löydät palvelun ohjeista.

Maksutonta neuvontaa ja koulutusta voi tiedustella osoitteesta otakantaa.om@gov.fi.

Oikeusministeriö selvitti 1.11–18.12.2013 verkkokyselyillä asunto-osakeyhtiölain toimivuutta, vaikutuksia ja kehittämistarpeita. Kyselyihin saatiin yhteensä 6319 vastausta, jotka edustivat laajalti eri sidosryhmiä. Kyselyiden pohjalta avattiin verkkokeskustelu, jossa haettiin ratkaisuja kyselyissä esille nousseisiin ongelmakohtiin.

Oikeusministeriö: Asunto-osakeyhtiölain vaikutukset

19.5.–19.6.2014 järjestetyssä verkkokeskustelussa kerättiin tietoja ja arvioitiin ehdotuksia taloyhtiön viestinnän, hallinnon ja erimielisyyksien ratkaisun parantamiseksi. Keskustelun alustamiseksi ja helpottamiseksi kunkin aiheen kohdalla oli lyhyt esittely aiheeseen liittyvistä asunto-osakeyhtiön tavoitteista keskustelun ohjaajien yhdessä muotoilemia ideoita keinoiksi, joilla nykytilaa voisi parantaa. Osallistujat lähettivät 159 ideaa, joihin annettiin keskustelun aikana yhteensä 1260 kommenttia.

Lausuntoyhteenveto

Tuloksia käytetään asunto-osakeyhtiölainsäädännön muutostarpeen arvioinnin lisäksi yhtiöiden hyvää hallintoa ja viestintää koskevien suositusten uudistamiseen sekä neuvonta-, sovittelu- ja riidanratkaisupalveluiden kehittämiseen.

****************************************************************************************************************************************************
Sisäministeriö käynnisti helmikuussa 2013 kaikille avoimen rahankeräyslain uudistamista koskevan verkkokuulemisen Otakantaa.fi-palvelussa.  Kuuleminen oli jatkoa tammikuussa 2013 eri intressitahoille järjestetylle kuulemistilaisuudelle. Kuuleminen toteutettiin suomeksi ja ruotsiksi kyselyllä, joka oli avoinna vastattavaksi 26.2.–29.3.2013. Kysely sisälsi viisi kysymystä / väittämää sekä avoimen mahdollisuuden antaa sisäministeriölle asiasta muita huomioita ja ideoita. Vastauksia kysymyksiin annettiin yhteensä 784 kappaletta. Keskustelu toi esille eri intressiryhmien näkemyksiä rahankeräyslain uudistuksen hyödyistä, haitoista ja riskeistä.

Otakantaa: Rahankeräyslain uudistaminen

****************************************************************************************************************************************************
Ympäristöministeriö pyysi kansalaisten näkemyksiä luonnonsuojelulaista, sen soveltamisongelmista, kehittämistarpeista sekä luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä käytöstä yleisemminkin. Avointa keskustelua käytiin otakantaa.fi -sivustolla 23.10.–7.12.2014 välisenä aikana. Nettikeskustelun tarkoituksena oli kerätä uusia ideoita nykyisen luonnonsuojelulain kehittämisen tueksi ja lisätä avointa keskustelua ja ymmärrystä luonnonsuojeluun liittyviin eri näkökulmiin.

Kansalaisten jakamat kommentit ja ajatukset koottiin yhteenvetoon. Aineisto tullaan antamaan työryhmälle, joka aikanaan saa tehtäväkseen uudistaa luonnonsuojelulakia. Aihe herätti aktiivista keskustelua ja keskustelukommentteja annettiin yhteensä 1117 kappaletta.

Otakantaa: Päivitetään luonnonsuojelulaki 2000-luvulle

3.7.3 Digiraati.fi

Digiraati.fi on yksi oikeusministeriön demokratiaverkkopalveluista. Digiraadin tarkoituksena on tarjota kaikille alle 29-vuotiaille nuorille yhdenvertainen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Raateja voivat järjestää esimerkiksi ministeriöt, kunnat, hyvinvointialueet, muut viranomaiset tai kansalaisjärjestöt lasten ja nuorten näkemysten kuulemiseksi.

Digiraadissa osallistujat keskustelevat ennalta sovitusta aiheesta 1-3 viikon ajan. Keskustelu käydään kirjallisesti nimimerkeillä palvelun omalla, suljetulla keskustelupalstalla. Tavoitteena on muodostaa raadin keskusteltavana olevasta aiheesta loppulausuma, joka välitetään eteenpäin päättäjille ja julkaistaan palvelussa.

Digiraati-keskustelua ohjaa ja valvoo koulutettu ohjaaja, joka huolehtii keskustelun etenemisestä, turvallisuudesta ja sujuvuudesta.

Lisätietoa palvelusta

3.8 Sosiaalinen media

Säädösvalmisteluhankkeen viestinnässä kannattaa osana viestinnän kokonaisuutta hyödyntää myös sosiaalisen median kanavia. Pääsääntöisesti yksittäisistä hankkeista viestitään ministeriöiden ja valtioneuvoston olemassa olevien kanavien kautta. Merkittävissä hankkeissa voidaan harkita hankekohtaisten kanavien hyödyntämistä.

Mikäli hankkeelle perustetaan omia sosiaalisen median- tai muita viestintäkanavia, niiden ylläpito ja ylläpidon resursointi on suunniteltava. Sosiaalisen median kanavissa toimitaan valtioneuvoston ja oman organisaation sosiaalisen median ohjeiden ja linjausten mukaisesti.

Jakamalla tietoa ja tiedotteet sosiaalisessa mediassa voidaan tavoittaa sidosryhmiä ja kansalaisia laajemmin, myös sellaisia sidosryhmiä, joita ministeriön viestit eivät normaalisti tavoita.

4 Kuulemisen kielet

Kuulemisen kielet

Säädösvalmistelun kuulemisessa tulee käyttää molempia kansalliskieliä, suomea ja ruotsia, siten kuin jäljempänä tarkemmin kuvataan. Tietyissä tilanteissa kuulemisessa on käytettävä myös saamen kieltä. Viittomakielen ja muun kielen käyttäminen saattaa joissain tilanteissa olla perusteltua. Laissa säädetään vähimmäistasosta ja viranomainen saa aina antaa tätä parempaa kielellistä palvelua.

Tiedonsaanti omalla kielellä edistää mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen toimintaan ja päätöksentekoon perustuslain 14 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla.

4.1. Ruotsin kieli kuulemisessa

Viranomaisten on perustuslain mukaan huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Säännöksellä turvataan kieliryhmien tosiasiallinen yhdenvertaisuus. Tämä koskee myös tiedonvälitystä. Kielilain 32 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen tulee huolehtia sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeista.

Vähimmäisvaatimuksista lausuntopyynnön kääntämisessä ruotsin kielelle säädetään kielilain 27, 31 ja 32 §:ssä.

Kielilain 32 §:n mukaan valtion viranomaisen yleisölle suunnatussa tiedottamisessa on kaksikielisessä kunnassa käytettävä suomen ja ruotsin kieltä. Kaksikielisen viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet tulee antaa suomen ja ruotsin kielellä. Myös lausuntopyynnön julkaiseminen avoimessa tietoverkossa, kuten lausuntopalvelussa, on tällaista tiedottamista. Siksi kaksikielisen viranomaisen tulee antaa tällaiset lausuntopyynnöt myös ruotsiksi. Eduskunnan oikeusasiamies on katsonut kaksikielisen valtakunnallisen viraston menetelleen kielilain vastaisesti, kun se oli julkaissut lausuntopalvelu.fi-palvelussa lausuntopyynnön ainoastaan suomen kielellä (EOAK/3445/2022). Oikeusasiamies totesi ratkaisussa, että lausuntopyyntöjen kohdalla kielellisen yhdenvertaisuuden merkitys korostuu, koska lausuntopyynnön julkaisemisella varataan samalla yleisölle myös vaikutusmahdollisuus lausuttavana olevaan hankkeeseen pelkän tiedonsaannin lisäksi.

Julkaistaessa suomenkielinen säädösehdotus ja siihen liittyvä mietintö julkaisuun on kielilain 31 §:n mukaan aina otettava säädösehdotus ruotsinkielisenä sekä ruotsinkielinen tiivistelmä mietinnöstä. Jotta vaatimus tiivistelmästä täyttyisi, tiivistelmän tulee kattaa mietinnön keskeinen sisältö. On huomioitava, että julkaisujen niin kutsuttu kuvailulehti on yleensä niin niukka, ettei se täytä kielilaissa tarkoitetun tiivistelmän vaatimusta, eikä turvaa ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeita.

Mietintö on julkaistava kokonaisuudessaan myös ruotsin kielellä, mikäli ehdotuksilla on huomattava merkitys ruotsinkieliselle väestölle. Muutoinkin, ottaen huomioon, että hallituksen esitykset annetaan sekä suomeksi että ruotsiksi, voi kuulemisen tavoitteiden kannalta olla tarkoituksenmukaista kääntää ehdotukset hallituksen esityksiksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Myös useita kuulemiskierroksia sisältävässä säädösvalmistelussa loppuvaiheen kuulemiset on hyvä tehdä sekä suomeksi että ruotsiksi.

Jos säädösehdotuksella tai mietinnöllä on vähäinen merkitys muille kuin ruotsinkieliselle väestölle, riittää, että se julkaistaan vain ruotsiksi. Tässä tapauksessa tiivistelmä keskeisestä asiasisällöstä ja säädösehdotukset on aina julkaistava myös suomeksi.

4.2 Kaksikielisten kuntien, sekä yliopistojen ja muiden oppilaitosten kuuleminen

Jos lausuntoa pyydetään kaksikielisiltä kunnilta, yliopistoilta tai muilta oppilaitoksilta, lausuntopyyntö ja siihen liittyvät asiakirjat on yleensä käännettävä kokonaisuudessaan ruotsiksi.

Kielilain 27 §:n mukaan valtion viranomaisen on lähettäessään kirjelmiä kunnalle käytettävä sekä suomea että ruotsia, jos kyseessä on kaksikielinen kunta. Tarkoituksena on sen turvaaminen, että kaksikielinen kunta saa tarvitsemansa valtion lähettämät asiakirjat molemmilla kielillä. Tämä vähentää kunnallisten viranomaisten tarvetta itse huolehtia käännöksistä.

Lausuntopyynnöt kaksikielisille kunnille pyritään lähettämään samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi. Tämä koskee etenkin lausuntoja, joita luottamuselimet tyypillisesti käsittelevät. Asian käsittely voi viivästyä, jos asiakirjat eivät ole saatavilla sekä suomen että ruotsin kielellä.

Lähettäessään kirjelmiä yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja muille oppilaitoksille valtion viranomaisten on käytettävä vastaanottajan kieltä.

4.3 Asian huomattava merkitys ruotsinkieliselle väestölle

Harkintavastuu siitä, milloin asialla on huomattava merkitys ruotsinkieliselle väestölle, on asianomaisella ministeriöllä. Jos asialla todetaan olevan huomattava merkitys, siihen liittyvät asiakirjat on käännettävä ruotsin kielelle.

Ratkaisevaa ei ole se, onko asialla huomattavaa merkitystä pelkästään tai pääasiassa ruotsinkieliselle väestölle. Riittävä edellytys on, että asian merkitys ylipäänsä on huomattava.

Asialla on huomattava merkitys ruotsinkieliselle väestölle muun muassa, kun kysymyksessä on ehdotus perusoikeuksia toteuttavaksi säännökseksi. Tällainen ehdotus on esimerkiksi asianosaisten asemaa ja oikeuksia lainkäytössä koskeva esitys taikka sananvapautta tai muuta perusoikeutta koskeva esitys. Ehdotuksella on huomattava merkitys myös, kun se koskee asiaa, joka on merkittävä ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntien tai järjestöjen tai esimerkiksi perusopetuksen kannalta, tai kun kyse on lainsäädännöstä, jolla on huomattava merkitys perusoikeuksien käytännön toteutumisen kannalta.

Ministeriöt ja ylimmät lainvalvojat ovat arvioineet asialla olevan huomattavaa merkitystä ruotsinkieliselle väestölle tai Ahvenanmaan maakunnalle esimerkiksi myös silloin, kun asia koskee maanviljelyä, kalastusta ja veneilyä.

4.4 Samanaikaisuuden vaatimus

Säädösehdotukset julkaistaan samanaikaisesti suomen ja ruotsin kielellä.

Jos lakiehdotuksella arvioidaan olevan huomattava merkitys maan ruotsinkieliselle väestölle, on pyrittävä julkaisemaan myös lakiehdotuksen perustelut samanaikaisesti molemmilla kansalliskielillä.

Oikeuskanslerin antaman ratkaisun (OKV 178/1/2017) mukaan ei ollut kielilain ja hyvän lainvalmistelutavan mukaista, että lausuntoja, jotka oli annettu suomenkielistä aineistoa myöhemmin julkaistun ruotsinkielisen aineiston perusteella ei aikataulusyistä ollut mahdollista huomioida.

4.5 Saamen kieli kuulemisessa

Julkistettavat lakiehdotukset ja mietinnöt tai niiden tiivistelmät julkaistaan saamen kielilain 9 §:n mukaan ministeriön niin päättäessä myös saamen kielellä, jos ne erityisesti koskevat saamelaisia tai jos siihen muuten on erityistä syytä. Tällainen erityisen syy voi olla silloin, kun lakiehdotuksella tai mietinnöllä on erityisen suuri merkitys saamelaisille, vaikka se koskeekin huomattavassa määrin muitakin kuin saamelaisia. Esimerkiksi poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta koskevat lakiehdotukset ja mietinnöt ovat tällaisia.

Saamen kielilain 8 §:n 4 momentin mukaan ministeriöiden on annettava ilmoitukset ja tiedotteet saamen kielellä silloin, kun ne koskevat pääosin saamelaisia tai siihen on muuten erityistä syytä. Myöskään tältä osin ei ole tarkoitettu, että asian tulisi koskea yksinomaan saamelaisia, vaan riittävänä on pidetty sitä, että asia koskee pääosin saamelaista väestönosaa tai sillä on erityisen suuri merkitys juuri saamelaisille. Myös tältä osin esimerkkinä ovat saamelaisten perinteisiä elinkeinoja koskevat ilmoitukset.

Harkittaessa tarvetta kääntää teksti saamen kielelle on arvioitava myös sitä, koskeeko laki tiettyä saamelaisryhmää – inarinsaamelaisia, kolttasaamelaisia tai pohjoissaamelaisia – vai saamelaisia yleensä. Jos kohderyhmänä on saamelaiset yleensä, voi käyttää pohjoissaamea. Myös siinä tapauksessa tulisi harkita käytettävän ainakin jossakin laajuudessa myös muita saamen kieliä koska kaikki saamelaiset eivät ymmärrä pohjoissaamea.

4.6. Muut kielet

Kuulemisessa voi olla tarpeellista käyttää muitakin kieliä. Esimerkiksi viittomakielistä väestöä koskevissa asioissa olisi syytä varmistaa, että tiedonsaanti ja kuuleminen mahdollistetaan myös heidän kielillään, suomalaisella ja suomenruotsalaisella viittomakielellä. Viranomaisten on edistettävä viittomakieltä käyttävien mahdollisuutta käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään.

Myös kielen selkeyteen sekä käytettävään kuulemismenetelmään on tärkeää kiinnittää huomiota, sillä ne tukevat asian ymmärrettävyyttä ja mahdollistavat tosiasiallisen kuulemisen ja osallistamisen. Esimerkiksi huolellisesti valmisteltu kuulemistilaisuus, jossa käsiteltävä asia esitellään selkeällä kielellä ja sidosryhmien kanssa keskustellen, luo edellytyksiä myös eri sidosryhmien yhdenvertaisuudelle.

Selkokielen käyttämistä on syytä harkita etenkin silloin, jos sidosryhminä on erityisryhmiä, joiden on vaikea ymmärtää yleiskieltä.

5 Lakisääteiset kuulemisvelvoitteet

Lakisääteiset kuulemisvelvoitteet

Valmistelijoiden tueksi on laadittu lista lakiin ja muihin säädöksiin perustuvista kuulemisvelvoitteista, jotka tulisi huomioida valmistelun aikana. Listaukseen on otettu mukaan keskeisiä kuulemisvelvoitteita, mutta listaus ei kuitenkaan ole kattava, vaan siitä saattaa puuttua joitain eri hallinnonaloille kuuluvia kuulemisvelvoitteita.

5.1 Valtiontaloudellisesti merkittävät asiat sekä talousarvioon sisältymättömät määrärahat

Valtioneuvoston ohjesäännön 31 § sisältää velvoitteen valtiovarainministeriön kuulemisesta. Säännöksen mukaan valtiovarainministeriön lausunto on hankittava silloin, kun jonkin muun ministeriön valmisteltavana olevalla asialla on huomattava kansantaloudellinen tai valtiontaloudellinen merkitys. Valtiovarainministeriön lausunto on hankittava myös silloin kun esitetään määrärahaa, joka ei ole talousarviossa, tai talousarviossa olevan määrärahan käyttöperusteiden muutosta. Ministeriön kuuleminen toteutetaan lausuntokierroksen yhteydessä ja ministeriö antaa asiasta kirjallisen lausunnon. Käytännössä menettely on melko harvinainen ja tilanteet koskevat nimenomaan lakihankkeita, joissa esitetään talousarvioon sisältymättömiä määrärahoja tai määrärahojen käyttöperusteiden muuttamista. Tällaisissa tilanteissa ministeriössä tehdään periaatepäätös määrärahan sisällyttämisestä seuraavaan budjettiin.

5.2 Ahvenanmaata koskevat asiat

Ahvenanmaan itsehallintolain 28 §:n 2 momentin mukaan maakunnalta on hankittava lausunto maakunnalle erityisen tärkeästä laista ennen sen säätämistä. Ennen kuin tasavallan presidentti, valtioneuvosto tai ministeriö antaa säädöksiä, jotka koskevat pelkästään maakuntaa tai joilla muuten on erityistä merkitystä maakunnalle, asiasta on 33 §:n mukaan hankittava maakunnan hallituksen lausunto. Sama koskee muun viranomaisen antamia määräyksiä. Ahvenanmaan itsehallintolain 38 §:n mukaan kirjeenvaihtokieli on ruotsi. Oikeusministeriö on laatinut erillisen ohjeen Ahvenanmaan maakunnan kuulemisesta kansallisissa säädösvalmisteluasioissa. Ahvenanmaan toimivaltaan liittyvät näkökohdat on itsehallintolain 58 ja 59a §:n mukaan otettava huomioon myös EU-säädöksiä koskevan päätöksenteon kansallisen valmistelun yhteydessä ja valtiosopimuksia tai kansainvälisiä velvoitteita koskevissa neuvotteluissa silloin kun kysymys on maakunnan toimivaltaa kuuluvista asioista. Aiheesta ohjeistetaan tarkemmin EU- ja valtiosopimusoppaassa. Kielilain 31 §:n 2 ja 3 momentti velvoittavat huomioimaan jo säädösvalmisteluvaiheessa Ahvenanmaan. Mikäli säädösehdotus tai mietintö koskee yksinomaan Ahvenanmaan maakuntaa tai sillä on erityisen suuri merkitys maakunnalle, on se julkaistava kokonaisuudessaan ruotsiksi. Jos säädösehdotuksen tai mietinnön merkitys on vähäinen muille kuin ruotsinkieliselle Ahvenanmaan maakunnalle,  voitaisiin se julkaista vain ruotsiksi.

 

5.3 Ministeriön tehtävien muuttaminen

Valtioneuvoston ohjesäännön 29 §:n mukaan valtioneuvoston kanslian lausunto on hankittava silloin, kun muutetaan ministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksiä ministeriön tehtävistä.

5.4 Kuntia koskevat asiat

Kuntalain 10 ja 11 §:n mukaan valtiovarainministeriö seuraa yleisesti kuntien toimintaa ja taloutta sekä huolehtii, että kuntien itsehallinto otetaan huomioon kuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa. Pykälässä säädetään myös siitä, että kuntia koskevaa lainsäädäntöä, periaatteellisesti tärkeitä ja laajakantoisia kunnallishallinnon ja -talouden asioita sekä valtion- ja kunnallistalouden yhteensovittamista käsitellään valtion ja kuntien neuvottelumenettelyssä kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunnassa. Neuvottelukunnan käsittely ei korvaa kuntien kuulemista valmistelun aikaisemmissa vaiheissa.

5.5 Valtion paikallis- tai aluehallinnon toimielimiin kohdistuvat muutokset

Alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain 34 §:ssä säädetään, että ennen kun valtion viranomainen tekee sellaisen valtion paikallis- tai aluehallinnon elimiä, niiden toimialueita, toimipaikkoja tai toimielimistä saatavia palveluja koskevan päätöksen, joka saattaa heikentää asiakaspalvelun saatavuutta tai tekee valtioneuvostolle aloitteen sellaisen päätöksen tekemiseksi, sen on pyydettävä lausunto kunnalta, jota asia koskee. Jos asia koskee kahta tai useampaa kuntaa, lausunto on pyydettävä myös maakunnan liitolta. Jos valtion viranomainen aikoo poiketa lausunnosta, sen on neuvoteltava asianomaisen kunnan ja maakunnan liiton kanssa.

5.6 Saamelaiset

5.6.1 Viranomaisten neuvotteluvelvollisuus saamelaiskäräjien kanssa

Saamelaiskäräjälain 9 §:ssä säädetään viranomaisten neuvotteluvelvollisuudesta saamelaiskäräjien kanssa. Velvoite koskee tiettyjä laajakantoisia ja merkittäviä toimenpiteitä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualuetta.

Tavanomainen lausunnonantomahdollisuus ei toteuta neuvottelumenettelyn tarkoitusta, vaan neuvottelumahdollisuus tarkoittaa suoraa vuorovaikutusta viranomaisten edustajien kanssa. Neuvottelut tulee toteuttaa oikea-aikaisesti niin, että saamelaiskäräjillä on aito vaikuttamismahdollisuus asian lopputulokseen. Oikeuskäytännössä on katsottu, että neuvotteluiden käyminen on päätöksenteon oikeudellinen edellytys.

Kun kyse on esityksestä, joka liittyy kiinteästi saamelaisten omaan kieleen ja kulttuuriin, saamelaiskäräjien edustus lainvalmistelussa tulee varmistaa alusta lähtien. On kuitenkin hyvä huomata, että saamelaiskäräjien edustajan osallistuminen valmisteluun ei poista velvollisuutta käydä käräjien kanssa laissa tarkoitetut neuvottelut.

Saamelaiskäräjiin voi olla yhteydessä suomeksi. Saamen kielilakia koskevassa jaksossa kerrotaan, milloin lakiehdotus tai mietintö tai niiden tiivistelmä käännetään saameksi ja milloin ministeriön ilmoituksissa ja tiedotteissa käytetään saamen kieltä.

5.6.2 Kolttasaamelaisten elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevat laajakantoiset tai periaatteelliset asiat

Velvoite kolttasaamelaisten huomioimiseen säädösvalmistelussa perustuu kolttalakiin, jonka 56 §:ssä säädetään kolttien kuulemisesta. Velvollisuus lausuntopyynnön esittämiseen kohdistuu kolttien elinkeinoja ja elinolosuhteita koskeviin laajakantoisiin ja periaatteellisiin asioihin (44 §). Kolttalain 56 §:n mukaan valtion ja kunnan viranomaisten tulee varata käsiteltävinään olevissa kolttien elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa kolttien kyläkokoukselle ja kolttaneuvostoille tilaisuus lausunnon antamiseen. Tilaisuus lausunnon antamiseen tulee varata molemmille elimille. Lisäksi on huomattava, että kummallakin kolttakylällä on oma kolttaneuvostonsa (Näätämön ja Nellimin-Keväjärven alueiden kolttaneuvostot), joita molempia tulee kuulla. Käytäntönä on, että lausuntopyyntö lähetettään kolttalain 56 §:n mukaisesti kolttien luottamusmiehelle, joka kutsuu kolttaneuvostot yhteiseen kokoukseen asiaa käsittelemään.

5.7 Toiminnallisesti tai taloudellisesti merkittävän ICT-hankkeen rahoitus

Lainsäädäntöhankkeeseen sisältyvän toiminnallisesti tai taloudellisesti merkittävän ICT- hankkeen rahoituksesta tulee pyytää valtiovarainministeriön lausunto. Velvoitteesta säädetään julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta annetun lain 4 § 4 momentissa. Säännöksen mukaan ennen kuin valtion viranomainen päättää tietohallintoa koskevasta omasta hankinnastaan taikka muusta sellaisesta sen ratkaistavissa olevasta valtion talousarviosta rahoitetusta tietohallintoa koskevasta hankinnasta, jolla on laajaa toiminnallista merkitystä tai joka on taloudelliselta arvoltaan merkittävä, sen on pyydettävä asiasta valtiovarainministeriön lausunto.

5.8 Työlainsäädäntö

5.8.1 Työlainsäädäntö sekä muu työasianhallinnon alaan kuuluva kolmikantayhteistyö

Useat kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset edellyttävät kansallisten työmarkkinajärjestöjen kuulemista erityisesti työpolitiikan alaa koskevien toimintapolitiikkojen ja lainsäädännön valmistelussa. Työmarkkinajärjestöjen osallistumisesta eli kolmikantaisesta valmistelusta on otettava huomioon muun muassa työlainsäädäntöä, työllisyyspolitiikkaa koskevaa lainsäädäntöä sekä työsuojelua koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa. Kolmikantaisessa valmistelussa tulee valmistella kaikki keskeinen työlainsäädäntö.

5.8.2 Työturvallisuus

Työturvallisuutta koskevia asioita valmisteltaessa on huomioitava sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva työturvallisuussäännöksiä valmisteleva neuvottelukunta (TTN), joka toimii ministeriön apuna työturvallisuuteen liittyvien asioiden valmistelussa. Neuvottelukunta arvioi työsuojelusäännösten tarpeellisuutta ja asianmukaisuutta sekä valmistelee yhdessä työelämän osapuolten kanssa kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia säädösehdotuksia. Neuvottelukunnan tehtävänä on valmistella työturvallisuuslain nojalla annettavia ja muita työturvallisuuteen liittyviä asetuksia, antaa työturvallisuuteen liittyvästä muusta säädösvalmistelusta ja muista sen toimialaan kuuluvista asioista lausuntoja sekä hoitaa muut sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelukunnalle antamat valmistelutehtävät.

5.8.3 Työsuojelu

Työsuojeluhallinnosta annetun lain 4 §:n mukaan työsuojelua koskevien periaatekysymysten käsittelyä, työsuojelun yhtenäistämistä ja edistämistä sekä alan yhteistoiminnan kehittämistä varten on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä työsuojeluneuvottelukunta. Neuvottelukunnan tehtävänä on käsitellä merkittäviä työsuojelua koskevia säädösvalmisteluhankkeita.

5.8.4 Merimiehiä koskeva työlainsäädäntö

Valmisteltaessa merimiehiä koskevaa työlainsäädäntöä tulee valmistelun yhteydessä kuulla merimiesasiain neuvottelukuntaa. Velvoite perustuu merityösopimuslakiin sekä sen nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen merimiesasiain neuvottelukunnasta. Merityösopimuslain 13 luvun 23 §:n mukaan merimiesasiain neuvottelukunta toimii työ- ja elinkeinoministeriön apuna merenkulkijoiden työ- ja sosiaalisiin oloihin liittyvän lainsäädännön kehittämisessä. Merityösopimuslaista annetussa hallituksen esityksessä todetaan, että neuvottelukunnassa käsitellään lisäksi merenkulkijoiden työoloihin liittyvät erityiskysymykset.

5.8.5 Kansainvälisen työjärjestön yleissopimusten valmistelu, ratifiointi, soveltaminen ja irtisanominen

Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1976 hyväksymä kolmikantaneuvotteluja koskeva yleissopimus nro 144 sisältää velvoitteen kolmikantaiseen valmistelutyöhön työmarkkinajärjestöjen kanssa kansainvälisten työnormien edistämisen osalta. Suomessa kolmikantaneuvotteluja koskevan yleissopimuksen ja sitä täydentävän suosituksen asiantuntijaelimenä toimii Suomen ILO-neuvottelukunta, jonka tehtävistä säädetään asetuksella. ILO:n yleissopimus sekä mainittu asetus edellyttävät, että työmarkkinajärjestöjen kanssa käsitellään ILO:n yleissopimusten ja suositusten valmistelua, yleissopimuksiin sitoutumista, yleissopimusten ja suositusten saattamista lakiasäätävän elimen käsittelyyn, sopimusten noudattamista sekä niiden mahdollista irtisanomista.

5.9 Yliopistojen kuuleminen

Yliopistolain 3 §:n 2 momentin mukaan yliopistoille on varattava niitä koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa tilaisuus antaa asiassa lausuntonsa.

5.10 Kirkkoa koskevat asiat

Kirkkolain 2 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan säädettäessä asioista, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin, on kirkolle varattava tilaisuus antaa lausunto.

Ortodoksisesta kirkosta annetun lain 4 §:n mukaan kirkolle on varattava tilaisuus antaa lausunto säädettäessä muutoksia tähän lakiin sekä säädettäessä asioista, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

5.11 Veronsaajien jako-osuudet ja työnantajasuoritusten vähimmäismäärä

Verontilityslain 5 § 2 momentissa säädetään veronsaajien jako-osuuksien ja työnantajasuoritusten vähimmäismäärän tarkistamisesta. Säännöksen mukaan jako-osuuksia ja työnantajasuoritusten vähimmäismäärää tarkistetaan, jos käytettäviksi saatujen verotustietojen tai muiden perusteiden muutosten arvioidaan johtavan jako-osuuksien ja työnantajasuoritusten vähimmäismäärän muuttumiseen siten, että muutoksella on olennaisia vaikutuksia tilitettäviin tai tilitettyihin määriin. Muutoksen olennaisuutta arvioidaan yksittäisille veronsaajille tilitettävien määrien muutoksen perusteella ja yksittäisen veronsaajan kannalta. Ennen jako-osuuksien ja työnantajasuoritusten vähimmäismäärän vahvistamista ja tarkistamista valtiovarainministeriön on kuultava kuntien keskusjärjestöä, kirkkohallitusta, ortodoksisen kirkkokunnan kirkollishallitusta ja Kansaneläkelaitosta.

Verontilityslain 14 §:ssä säädetään yksittäisten kuntien ja seurakuntien jako-osuuksien vahvistamisesta. Säännöksen mukaan valtiovarainministeriö vahvistaa kunnan verovuoden jako-osuuden laskentaperusteet kuntien yhteisöveroista ja evankelis-luterilaisen seurakunnan verovuoden jako-osuuden laskentaperusteet seurakuntien yhteisöveroista kuultuaan kuntien keskusjärjestöä ja Kirkkohallitusta.

5.12 Lasten ja nuorten kuuleminen

Perustuslain 6.3 §:ssä säädetään yleisesti lasten vaikuttamismahdollisuuksista. Lasten tulee saada vaikuttaa heitä itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta seuraa velvoite kuulla lasten ja nuorten sekä heidän ryhmiensä näkemyksiä lainvalmistelussa. Lisäksi nuorisolain 24.3 §:n mukaan kaikkia alle 29-vuotiaita nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.

Lasten ja nuorten näkemyksiä tulee selvittää aina, kun säädöshankkeella arvioidaan olevan heidän elämäänsä joko suoria tai välillisiä vaikutuksia. Lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua heitä koskettavien asioiden valmisteluun ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Säädösvalmistelussa lähtökohtana tulee olla laaja-alainen kuuleminen. Lapsille ja nuorille on annettava säädöshankkeesta riittävästi tietoa, jotta he voivat itse päättää, onko asia heille merkityksellinen. Aikuinen ei voi määritellä, mitkä asiat kiinnostavat tai koskettavat lapsia ja nuoria itseään.

Lasten ja nuoren näkemysten selvittäminen ja niiden huomioon ottaminen on osa lapsiin ja nuoriin kohdistuvien vaikutusten arviointia.

On monia hyviä tapoja järjestää lasten ja nuorten kuulemisia. Tärkeää on kiinnittää huomiota monenlaisten lasten ja nuorten tavoittamiseen sekä taata heille yhdenvertainen mahdollisuus osallistua ja tulla kuulluiksi.

Kuulemistapojen valintaan vaikuttavat muun muassa lasten ja nuorten ikä ja valmiudet, kuulemisen tavoitteet ja käytettävissä olevat aika- ja muut resurssit.

Lapsia ja nuoria voi tavoittaa ottamalla yhteyttä kouluihin tai oppilaitoksiin, järjestöihin, tutkimusinstituutioihin tai muihin lasten ja nuorten parissa toimiviin tahoihin tai toteuttamalla verkkokyselyn tai -keskustelun. Kuulemiset kannattaa suunnitella ja toteuttaa yhteistyötahojen kanssa, sillä heillä on usein suorat yhteydet tavoiteltaviin lapsi- ja nuorisoryhmiin.

5.13 Henkilötietojen käsittely

EU:n tietosuoja-asetuksen (2016/679) 36(4) artiklassa säädetään velvollisuudesta kuulla kansallista valvontaviranomaista valmisteltaessa lainsäädännöllisiä uudistuksia, jotka liittyvät henkilötietojen käsittelyyn. Tietosuojalain (1050/2018) 8 §:n mukaan tietosuojavaltuutettu toimii tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna kansallisena valvontaviranomaisena.

5.14 Väestötietojärjestelmää koskevat järjestelyt

Väestörekisterikeskusta ja maistraatteja tulee kuulla väestötietojärjestelmän tietojen tallettamista tai luovuttamista koskevaa toimivaltaa siirrettäessä tai uudelleen järjestettäessä. Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 21 §:ssä säädetään väestötietojärjestelmän tietojen ylläpitoa koskevasta yleisestä toimivallasta ja sen jakautumisesta maistraatin ja väestörekisterikeskuksen välillä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää tiedon tallettamista koskevan toimivallan siirtämisestä tai muusta uudelleen järjestämisestä rekisterihallinnon viranomaisten välillä, jos toimenpiteellä voidaan parantaa palveluiden saatavuutta, järjestelmän tietosisällön laatua tai toiminnan tehokkuutta taikka aikaansaada alueellisesti tasapainoinen työnjako rekisterihallinnossa. Ennen asetuksen antamista asiasta on kuultava Väestörekisterikeskusta ja niitä maistraatteja, joita asia koskee.

Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 47 §:ssä säädetään puolestaan väestötietojärjestelmän tietojen luovuttamisesta päättävästä viranomaisesta. Säännöksen mukaan väestörekisterikeskukselle ja maistraateille säädetystä toimivallasta poiketen voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää toimivallan siirtämisestä tai uudelleen järjestämisestä rekisterihallinnon viranomaisten välillä, jos toimenpiteellä voidaan parantaa palvelujen saatavuutta, toiminnan tehokkuutta tai aikaansaada alueellisesti tasapainoinen työnjako rekisterihallinnossa. Ennen asetuksen antamista asiasta on kuultava Väestörekisterikeskusta ja niitä maistraatteja, joita asia koskee.

Kuulemiset toteutetaan käytännössä pyytämällä lausunto Väestörekisterikeskukselta ja maistraateilta lausuntokierroksen yhteydessä.

5.15 Satovahingot

Satovahinkojen korvaamisesta annetun lain 11 §:ään ja sen nojalla annetun satovahinkojen korvaamista koskevan valtioneuvoston asetuksen 7 §:ään sisältyy velvoite kuulla satovahinkoneuvottelu-kuntaa lainvalmistelun yhteydessä. Laissa satovahinkojen korvaamisesta satovahinkoneuvottelukunnan tehtäväksi säädetään maa- ja metsätalousministeriön ja Maaseutuviraston avustaminen satovahinkojen korvaamista koskevissa asioissa. Satovahinkoneuvottelukunnan kuulemiseen liittyvänä käytäntönä on, että neuvottelukuntaa osallistetaan lainvalmisteluprosessiin kattavammin kuin pelkästään pyytämällä siltä lausunto lausuntokierroksen yhteydessä.

Laki satovahinkojen korvaamisesta on kumottu lailla 1191/2013 ja se tulee voimaan 1.1.2017.

5.16 Radiotaajuuksien käyttösuunnitelma

Tietoyhteiskuntakaaren 43 §:n mukaan teleyrityksille ja viestintäpalvelujen käyttäjille on varattava tilaisuus esittää käsityksensä yleiseen teletoimintaan tarkoitetun radioluvan myöntämisestä, 39 §:n 3 momentin nojalla annettavasta Viestintäviraston määräyksestä, 95 §:n 1 momentin nojalla annettavasta valtioneuvoston asetuksesta sekä 96 §:n 1 momentin nojalla annettavasta Viestintäviraston määräyksestä ennen sen antamista. Teleyrityksiä ja viestintäpalvelujen käyttäjiä edustaville tahoille on varattava tilaisuus kuukauden kuluessa esittää käsityksensä säännöksen, päätöksen tai määräyksen muuttamisesta. Poikkeuksellisissa tilanteissa kuukauden määräajasta voidaan poiketa. Jos ehdotetut muutokset ovat vähäisiä ja niistä on sovittu radioluvan haltijan kanssa, kuulemisvelvollisuutta ei ole.

5.17 Euroopan keskuspankin kuuleminen

Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa määrätään, että kansallisten viranomaisten on kuultava Euroopan keskuspankkia suunnitelmista lainsäädännöksi Euroopan keskuspankin toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Jäsenvaltioiden viranomaisten velvollisuus kuulla Euroopan keskuspankkia ei saa rajoittaa näiden viranomaisten vastuuta kuulemismenettelyn kohteena olevissa asioissa. Jäsenvaltioiden on perustamissopimuksen 127 artiklan 5 kohdan mukaisesti kuulta Euroopan keskuspankkia suunnitelmista lainsäädännöksi sen toimivaltaan kuuluvilla alueilla.

Neuvoston päätöksen 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten on kuultava Euroopan keskuspankkia suunnitelmista lainsäädännöksi sen toimivaltaan perustamissopimuksen mukaisesti kuuluvilla aloilla ja erityisesti seuraavien kysymysten osalta:

  • valuuttakysymykset,
  • maksuvälineet,
  • kansalliset keskuspankit,
  • raha-, rahoitus-, pankki-, maksujärjestelmä- ja maksutasetilastojen kerääminen, laatiminen ja jakaminen,
  • maksu- ja selvitysjärjestelmät,
  • rahoituslaitoksiin sovellettavat säännöt siltä osin kuin ne vaikuttavat merkittävästi
  • rahoituslaitosten ja markkinoiden vakaus

Euroopan keskuspankkia ei tarvitse kuulla kaiken alemmanasteisen lainsäädännön osalta. Lausunto alemmanasteista lainsäädäntöä koskevasta suunnitelmasta esitetään vain, jos aihe liittyy läheisesti Euroopan keskuspankin tehtäviin ja jos sillä on vaikutuksia Euroopan keskuspankin toimivallan alueisiin.

5.18 Valtioneuvoston asetus tasapainoisesta lähestymistavasta lentoaseman melun hallinnassa

Tasapainoisesta lähestysmistavasta lentoaseman melun hallinassa annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 3 momentin mukaan liikenteen turvallisuusviraston on kuultava toimintarajoituksen asettamisen tarpeellisuutta arvioidessaan sekä sen asettamisesta päättäessään myös liikenne- ja viestintäministeriötä.

5.19 Vammaisten henkilöiden kuuleminen

Velvollisuudesta kuulla vammaisia henkilöitä säädetään yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista (27/2016). Sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä, jolla on vaikutusta vammaisten oikeuksiin, tulee vammaisten henkilöiden kanssa neuvotella tiiviisti ja osallistaa heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kautta.

5.20 Taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä

Velvollisuudesta kuulemiseen säädetään myös taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä annetussa laissa (429/2016). Lain 7 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivalta yritystukineuvottelukunnalta on pyydettävä lausunto siitä, täyttääkö suunniteltu tukiohjelma tai tukiohjelman ulkopuolinen yksittäinen tuki Euroopan unionin lainsäädännön valtiontuen edellytykset ja mitä valtiontukia koskevien säännösten mukaista menettelytapaa tukiviranomaisen on noudatettava. Lausunto on pyydettävä myös ennen tukiohjelman tai tukiohjelman ulkopuolisen yksittäisen tuen muuttamista. Lausuntoa ei tarvitse pyytää verotuista taikka jos asia on kiireellinen, muutos on luonteeltaan tekninen tai jos siihen on muu erityinen syy. Jos lausuntoa ei pyydetä, asia on kuitenkin annettava jälkikäteen yritystukineuvottelukunnalle tiedoksi.

Lain 7 §:n 2 momentin mukaan lausuntoa on mahdollista pyytää myös lain 3–5 §:n mukaisen hyvän tuen edellytysten täyttymisestä. Tältä osin vähimmäisedellytyksenä on tiedoksianto 7 §:n 1 momentin mukaisen menettelyn yhteydessä.