Säädösvalmistelun kuulemisopas

Säädösvalmistelun kuulemisessa tulee käyttää molempia kansalliskieliä, suomea ja ruotsia, siten kuin jäljempänä tarkemmin kuvataan. Tietyissä tilanteissa kuulemisessa on käytettävä myös saamen kieltä. Viittomakielen ja muun kielen käyttäminen saattaa joissain tilanteissa olla perusteltua. Laissa säädetään vähimmäistasosta ja viranomainen saa aina antaa tätä parempaa kielellistä palvelua.

Tiedonsaanti omalla kielellä edistää mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen toimintaan ja päätöksentekoon perustuslain 14 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Viranomaisten on perustuslain mukaan huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Säännöksellä turvataan kieliryhmien tosiasiallinen yhdenvertaisuus. Tämä koskee myös tiedonvälitystä. Kielilain 32 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen tulee huolehtia sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeista.

Vähimmäisvaatimuksista lausuntopyynnön kääntämisessä ruotsin kielelle säädetään kielilain 27, 31 ja 32 §:ssä.

Kielilain 32 §:n mukaan valtion viranomaisen yleisölle suunnatussa tiedottamisessa on kaksikielisessä kunnassa käytettävä suomen ja ruotsin kieltä. Kaksikielisen viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet tulee antaa suomen ja ruotsin kielellä. Myös lausuntopyynnön julkaiseminen avoimessa tietoverkossa, kuten lausuntopalvelussa, on tällaista tiedottamista. Siksi kaksikielisen viranomaisen tulee antaa tällaiset lausuntopyynnöt myös ruotsiksi. Eduskunnan oikeusasiamies on katsonut kaksikielisen valtakunnallisen viraston menetelleen kielilain vastaisesti, kun se oli julkaissut lausuntopalvelu.fi-palvelussa lausuntopyynnön ainoastaan suomen kielellä (EOAK/3445/2022). Oikeusasiamies totesi ratkaisussa, että lausuntopyyntöjen kohdalla kielellisen yhdenvertaisuuden merkitys korostuu, koska lausuntopyynnön julkaisemisella varataan samalla yleisölle myös vaikutusmahdollisuus lausuttavana olevaan hankkeeseen pelkän tiedonsaannin lisäksi.

Julkaistaessa suomenkielinen säädösehdotus ja siihen liittyvä mietintö julkaisuun on kielilain 31 §:n mukaan aina otettava säädösehdotus ruotsinkielisenä sekä ruotsinkielinen tiivistelmä mietinnöstä. Jotta vaatimus tiivistelmästä täyttyisi, tiivistelmän tulee kattaa mietinnön keskeinen sisältö. On huomioitava, että julkaisujen niin kutsuttu kuvailulehti on yleensä niin niukka, ettei se täytä kielilaissa tarkoitetun tiivistelmän vaatimusta, eikä turvaa ruotsinkielisen väestön tiedonsaantitarpeita.

Mietintö on julkaistava kokonaisuudessaan myös ruotsin kielellä, mikäli ehdotuksilla on huomattava merkitys ruotsinkieliselle väestölle. Muutoinkin, ottaen huomioon, että hallituksen esitykset annetaan sekä suomeksi että ruotsiksi, voi kuulemisen tavoitteiden kannalta olla tarkoituksenmukaista kääntää ehdotukset hallituksen esityksiksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Myös useita kuulemiskierroksia sisältävässä säädösvalmistelussa loppuvaiheen kuulemiset on hyvä tehdä sekä suomeksi että ruotsiksi.

Jos säädösehdotuksella tai mietinnöllä on vähäinen merkitys muille kuin ruotsinkieliselle väestölle, riittää, että se julkaistaan vain ruotsiksi. Tässä tapauksessa tiivistelmä keskeisestä asiasisällöstä ja säädösehdotukset on aina julkaistava myös suomeksi.

Jos lausuntoa pyydetään kaksikielisiltä kunnilta, yliopistoilta tai muilta oppilaitoksilta, lausuntopyyntö ja siihen liittyvät asiakirjat on yleensä käännettävä kokonaisuudessaan ruotsiksi.

Kielilain 27 §:n mukaan valtion viranomaisen on lähettäessään kirjelmiä kunnalle käytettävä sekä suomea että ruotsia, jos kyseessä on kaksikielinen kunta. Tarkoituksena on sen turvaaminen, että kaksikielinen kunta saa tarvitsemansa valtion lähettämät asiakirjat molemmilla kielillä. Tämä vähentää kunnallisten viranomaisten tarvetta itse huolehtia käännöksistä.

Lausuntopyynnöt kaksikielisille kunnille pyritään lähettämään samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi. Tämä koskee etenkin lausuntoja, joita luottamuselimet tyypillisesti käsittelevät. Asian käsittely voi viivästyä, jos asiakirjat eivät ole saatavilla sekä suomen että ruotsin kielellä.

Lähettäessään kirjelmiä yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja muille oppilaitoksille valtion viranomaisten on käytettävä vastaanottajan kieltä.

Harkintavastuu siitä, milloin asialla on huomattava merkitys ruotsinkieliselle väestölle, on asianomaisella ministeriöllä. Jos asialla todetaan olevan huomattava merkitys, siihen liittyvät asiakirjat on käännettävä ruotsin kielelle.

Ratkaisevaa ei ole se, onko asialla huomattavaa merkitystä pelkästään tai pääasiassa ruotsinkieliselle väestölle. Riittävä edellytys on, että asian merkitys ylipäänsä on huomattava.

Asialla on huomattava merkitys ruotsinkieliselle väestölle muun muassa, kun kysymyksessä on ehdotus perusoikeuksia toteuttavaksi säännökseksi. Tällainen ehdotus on esimerkiksi asianosaisten asemaa ja oikeuksia lainkäytössä koskeva esitys taikka sananvapautta tai muuta perusoikeutta koskeva esitys. Ehdotuksella on huomattava merkitys myös, kun se koskee asiaa, joka on merkittävä ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntien tai järjestöjen tai esimerkiksi perusopetuksen kannalta, tai kun kyse on lainsäädännöstä, jolla on huomattava merkitys perusoikeuksien käytännön toteutumisen kannalta.

Ministeriöt ja ylimmät lainvalvojat ovat arvioineet asialla olevan huomattavaa merkitystä ruotsinkieliselle väestölle tai Ahvenanmaan maakunnalle esimerkiksi myös silloin, kun asia koskee maanviljelyä, kalastusta ja veneilyä.

Säädösehdotukset julkaistaan samanaikaisesti suomen ja ruotsin kielellä.

Jos lakiehdotuksella arvioidaan olevan huomattava merkitys maan ruotsinkieliselle väestölle, on pyrittävä julkaisemaan myös lakiehdotuksen perustelut samanaikaisesti molemmilla kansalliskielillä.

Oikeuskanslerin antaman ratkaisun (OKV 178/1/2017) mukaan ei ollut kielilain ja hyvän lainvalmistelutavan mukaista, että lausuntoja, jotka oli annettu suomenkielistä aineistoa myöhemmin julkaistun ruotsinkielisen aineiston perusteella ei aikataulusyistä ollut mahdollista huomioida.

Julkistettavat lakiehdotukset ja mietinnöt tai niiden tiivistelmät julkaistaan saamen kielilain 9 §:n mukaan ministeriön niin päättäessä myös saamen kielellä, jos ne erityisesti koskevat saamelaisia tai jos siihen muuten on erityistä syytä. Tällainen erityisen syy voi olla silloin, kun lakiehdotuksella tai mietinnöllä on erityisen suuri merkitys saamelaisille, vaikka se koskeekin huomattavassa määrin muitakin kuin saamelaisia. Esimerkiksi poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta koskevat lakiehdotukset ja mietinnöt ovat tällaisia.

Saamen kielilain 8 §:n 4 momentin mukaan ministeriöiden on annettava ilmoitukset ja tiedotteet saamen kielellä silloin, kun ne koskevat pääosin saamelaisia tai siihen on muuten erityistä syytä. Myöskään tältä osin ei ole tarkoitettu, että asian tulisi koskea yksinomaan saamelaisia, vaan riittävänä on pidetty sitä, että asia koskee pääosin saamelaista väestönosaa tai sillä on erityisen suuri merkitys juuri saamelaisille. Myös tältä osin esimerkkinä ovat saamelaisten perinteisiä elinkeinoja koskevat ilmoitukset.

Harkittaessa tarvetta kääntää teksti saamen kielelle on arvioitava myös sitä, koskeeko laki tiettyä saamelaisryhmää – inarinsaamelaisia, kolttasaamelaisia tai pohjoissaamelaisia – vai saamelaisia yleensä. Jos kohderyhmänä on saamelaiset yleensä, voi käyttää pohjoissaamea. Myös siinä tapauksessa tulisi harkita käytettävän ainakin jossakin laajuudessa myös muita saamen kieliä koska kaikki saamelaiset eivät ymmärrä pohjoissaamea.

Kuulemisessa voi olla tarpeellista käyttää muitakin kieliä. Esimerkiksi viittomakielistä väestöä koskevissa asioissa olisi syytä varmistaa, että tiedonsaanti ja kuuleminen mahdollistetaan myös heidän kielillään, suomalaisella ja suomenruotsalaisella viittomakielellä. Viranomaisten on edistettävä viittomakieltä käyttävien mahdollisuutta käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään.

Myös kielen selkeyteen sekä käytettävään kuulemismenetelmään on tärkeää kiinnittää huomiota, sillä ne tukevat asian ymmärrettävyyttä ja mahdollistavat tosiasiallisen kuulemisen ja osallistamisen. Esimerkiksi huolellisesti valmisteltu kuulemistilaisuus, jossa käsiteltävä asia esitellään selkeällä kielellä ja sidosryhmien kanssa keskustellen, luo edellytyksiä myös eri sidosryhmien yhdenvertaisuudelle.

Selkokielen käyttämistä on syytä harkita etenkin silloin, jos sidosryhminä on erityisryhmiä, joiden on vaikea ymmärtää yleiskieltä.